1600-lukuun erikoistunut
historioitsija Mirkka Lappalainen kirjoittaa aikansa kohumurhasta. Sköldvikin
kartanon isäntä Nils Rosenschmidt eli Smitten katosi vuonna 1673. Hänen ruumiinsa
löydettiin tilan kaivosta seitsemän vuotta myöhemmin.
Lappalainen yrittää selvittää,
mitä tapahtui. Kuka murhasi Smittenin? Tekijäksi on ollut aikanaan hyvin vahvana
ehdokkaana kartanon puutarhamestari.
Minusta kirjassa kiinnostavampaa
kuin murhamysteeri on 1600-luvun lopun elämä ja yhteiskunta, sekä se, miten
historian tutkija löytää tietoja satoja vuosia vanhoista tapahtumista. Tärkeimpiä
lähteitä ovat arkistot ja asiakirjat, jotka Ruotsin valtion byrokratia on
tuottanut.
”Nils Rosenschmidtin suhde
valtioon ja erityisesti sen viranomaisiin oli vähintäänkin turbulentti. Kruunun
virkamiehet kirjasivat hänen nimensä loputtomiin luetteloihin, pöytäkirjoihin
ja selvityksiin ja varmistivat samalla tahtomattaan, ettei Rosenschmidtin
tarina unohdu.”
Smittenin tapauksessa varsinkin
oikeuslaitoksen tuomiokirjat ovat olleet hyödyllisiä. Hän on itse ollut innokas
käräjöijä, ja toisaalta hänet on myös haastettu käräjille eri syistä. Kirjasta
saa muutenkin käsityksen, että käräjöinti oli yleistä, esimerkiksi tilojen
sukuoikeuksista riideltiin.
1600-luvun sääty-yhteiskunnassa ihmisen
odotettiin elävän säätynsä mukaisesti. Smitten oli alempaa aatelia ja siitäkin
jo reunalle luiskahtanut. Normaalisti kartanon isännällä oli palvelijoita, joista
hän huolehti ja joiden oletettiin olevan uskollisia isännälleen. Smittenillä ei
ollut resursseja aateliseen elämäntapaan, eikä hän pystynyt palkkaamaan
kunnollista palveluskuntaa. Murhasta syytetty puutarhamestarikin oli
taustaltaan hyvin epämääräinen. Herää myös kysymys, miksi rappiolla olleessa
kartanossa, jonka päärakennus oli palanut, oli puutarhamestari.
Aikakausi oli väkivaltainen.
Smittenin murha kuitenkin poikkesi tavanomaisesta taposta. Murhasta rangaistus
oli kuolema, mutta mielenkiintoisesti tuomioon tarvittiin joko syyllisen
tunnustus tai kaksi yhtäpitävää silminnäkijätodistusta. Ruotsin oikeuslaitos on
ollut varovainen kuolemantuomion suhteen.
Smittenin murha. Katoamistapaus
1600-luvulta on
tietokirja sääty-yhteiskunnasta ja oikeuslaitoksen toiminnasta. Kirjassa on
jonkin verran toistoa, mutta muuten se on oivallista luettavaa historiasta
kiinnostuneelle.
Mirkka Lappalainen: Smittenin murha. Katoamistapaus 1600-luvulta
Siltala 2022, 251 s.
Kuulostaa omalla tavallaan mukavan erilaiselta true crimelta.
VastaaPoistaAinakin tästä saa enemmän tietoa kuin tavallisista true crime -kirjoista.
VastaaPoistaMinua ei 1600-luku juurikaan kiinnosta, mutta Mirkka Lappalainen on tietääkseni hyvä kirjoittaja. Miten nuo kannen kuvan piirissä tanssivat rotat liittyvät asiaan? Onko kannen maalaus vanha vai uusi?
VastaaPoistaKannen kuva on flaamilaisen Ferdinand van Kesselin taulu 1600-luvun lopulta. Taulun nimi on Rottien tanssi. Nimi viittaa sananlaskuun, joka tunnetaan Suomessa muodossa "kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydillä". Kun Smitten oli "kadonnut", palvelijat käyttäytyivät ikäänkuin olisivat omistaneet kartanon.
Poista