tiistai 13. joulukuuta 2022

Ursula K. Le Guin: Ikuisen hämärän maa

 

Tavallisen pikkukaupungin ankean lähiön lähellä on metsä, jossa on portti toiseen maailmaan. Portin ovat löytäneet, kumpikin erikseen, nuoret aikuiset Irene ja Hugh. Hugh työskentelee kaupan kassana ja asuu yhdessä äitinsä kanssa, joka kontrolloi ja rajoittaa hänen elämäänsä. Irene on autolähetti. Hän ei voi asua äitinsä uusperheen kanssa, koska isäpuoli ahdistelee häntä.

Portin takana olevassa maassa on koko ajan hämärää kuin illalla. Aika kuluu siellä paljon hitaammin kuin normaalimaailmassa. Maa on lepo- ja pakopaikka.

Mutta tosiasia oli, että yksi paikka, missä elämä ei tuntunut monimutkaiselta, oli tuo paikka puron varrella, ja hänen oli palattava sinne takaisin ollakseen vaiti ja ajatellakseen ja ollakseen yksin; juomaan vettä, uimaan vedessä.

Maassa on asukkaita, joiden elinympäristö vaikuttaa keskiaikaiselta. Irene on tutustunut heihin ja oppinut heidän kieltään. Hugh on vasta löytänyt tien hämärän maahan. Asukkaat pelkäävät jotakin, jota he eivät saa selitetyksi, mutta he uskovat Hughin voivan pelastaa heidät. Irene ja Hugh suhtautuvat toisiinsa aluksi vihamielisesti. He ovat mustasukkaisia hämärän maasta. Kun Hugh suostuu auttamaan asukkaita, Irene lähtee hänen mukaansa,  ja he joutuvat seikkailuun, joka vaatii kaikki heidän voimansa.

Ikuisen hämärän maa kertoo rohkeudesta kohdata tuntematon, rohkeudesta riuhtaista itsensä irti menneestä ja itsenäistyä.

Minä olen ohittanut lohikäärmeen paikan enkä voi palata takaisin. Minun täytyy jatkaa eteenpäin. Se oli minun kotini, valo ikkunassa, tuli takassa, minä olin täällä lapsi, minä olin tytär, mutta se kaikki on mennyttä. Nyt minä olen vain lohikäärmeen tytär ja kuninkaan lapsi, se jonka on kuljettava yksin, jatkettava eteenpäin, koska takanani ei ole mitään kotia.


Ursula K. Le Guin: Ikuisen hämärän maa
Suomentanut Jyrki Iivonen
Vaskikirjat 2017, 212 s.
Englanninkielinen alkuteos The Beginning Place 1980

4 kommenttia:

  1. Kiva että bloggasit tällaisesta fantasiakirjasta tai ainakin fantasiaa liippaavasta aiheesta!
    Le Guinilta luin teininä joskus ennen blogia vähän alkua Maameren tarinoista. Se tuntui yhtä aikaa vähän tylsältä ja toisaalta kiehtovalta. Jäi mieleen ajatus ihmisen tosinimestä, jolla saa ihmisen valtaansa. Lieköhän Le Guinin alkuperäisajatus nuo tosinimet, ne välillä vilahtelevat uudemmassakin fantasiassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosinimet eivät tulleet minulle mieleen, mutta nyt kun kirjoitit, niin tässäkin Hughilla ja Irenellä oli eri nimet hämärän maassa.

      Poista
    2. Le Guinin Pimeyden vasen käsi sekä Osattomien planeetta ovat hyviä, ne ovat scifiä. Maameren tarinoita on kuusi osaa. Tosinimi-juttu on ykkösosassa.

      Poista
    3. Olen lukenut Maameren tarinoiden kolme ensimmäistä osaa, mutta kovin kauan sitten.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.