Paha äiti muistuttaa enemmän Fossumin
yksittäisiä psykologisia rikosromaaneja kuin Sejer-sarjaa. Päähenkilönä on
nelikymppinen paikallislehden toimittaja Aksel Adelson. Hän on sinkku,
huolehtii vanhasta leskeksi jääneestä äidistään ja tuntee olevansa vastuussa
huume- ja mielenterveysongelmista kärsivästä siskostaan. Aksel on tyypillinen
Fossumin hahmo. Hän on ulospäin kuin kuka tahansa huomiota herättämätön ihminen,
mutta hänellä on sisällään pakkomielle, joka kasvaa ja kasvaa ja joka lopulta
alkaa murentaa ulkopuolta. Akselin kauna kohdistuu äitiin, jota hän pitää tunnekylmänä.
Hän on lapsuudesta asti kadehtinut ystäviään, joilla kaikilla oli hänen
mielestään paremmat vanhemmat kuin hänellä itsellään. Akselin sisar jakaa samat
ajatukset ja on niissä vielä Akseliakin ehdottomampi.
Jännite kasvaa kirjan mittaan
kunnes tapahtuu jotakin, jota varmaan jokainen lukija odottaa, mutta sen
lisäksi paljastuu jotain yllättävää. Fossum on aina ollut hyvä punomaan juonia
ja luomaan tunnelmia. Tosin Pahassa äidissä Akselin ajatukset
lähentelevät välillä sietämisen rajoja.
Rikostutkija Eddie Feber, jonka
nimellä uutta sarjaa kutsutaan, käy tässä vain pistäytymässä kirjan
loppupuolella. Hän kuulustelee Akselia, ja hänestä selviää oikeastaan vain,
että hän on energinen kahdeksan lapsen isä. Sarjan toinen osa on jo ilmestynyt
Norjassa. Ehkä siinä kuullaan Eddie Feberistä lisää.
Kirjan suomenkielinen nimi ei ole
minusta onnistunut. Se ohjaa ajatuksia liikaa tiettyyn suuntaan. Onhan se
tietysti lyhyempi ja iskevämpi kuin alkuperäinen norjalainen Drepende drage,
angrende hund, joka lienee suomeksi Tappava lohikäärme, katuva koira.
Karin Fossum: Paha äiti
Suomentanut Tarja Teva
Johnny Kniga 2022, 230 s.
Norjankielinen alkuteos Drepende drage, angrende hund 2021
***********
Helmet-haaste: kohta 33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.