Vuoden 2022 lukutilastoja

Vuodenvaihteessa tulee aina tarkastelluksi edellisen vuoden lukemisia. Mitä tulikaan luetuksi? Luin kirjoja saman verran kuin yleensä eli 105, mutta ne jakautuivat hieman tavanomaisesta poikkeavasti. Tietokirjoja luin nomaalia enemmän eli 17 %. En ole mikään runojen lukija, mutta viime vuonna lukemisistani oli runokirjoja 8 %. Se selittyy Kuukauden nobelisti -projektini lähestymisellä loppuaan. Viimeiseen vaiheeseen on jäänyt paljon runoilijoita. Erottelin dekkarit omaksi lajikseen, vaikka romaanejahan nekin ovat.

Toinen poikkeama entisestä on, että olen lukenut varsin paljon tämän vuosikymmenen kirjoja. Yleensä lukemiseni ovat painottuneet vähän vanhempiin kirjoihin. Toisaalta luin useita 1800-luvun kirjoja, mikä selittyy vanhimmilla nobelisteilla. Taulukossa näkyvä 1500-luvun kirja on kirjabloggaajien puolivuosittaiseen klassikkohaasteeseen lukemani François Rabelaisin Pantagruel. Dipsodien kuningas.

Kirjojen ilmestymisvuodet.

Kolmas poikkeama normaalista on naisten kirjoittamien kirjojen suuri osuus, 55 kirjaa. Miesten kirjoittamia luin 48 ja kahdessa kirjoittajina oli mies ja nainen. Uudet kirjat olivat useammin naisten kuin miesten kirjoittamia, samoin dekkarit. Yleensä lukemisteni sukupuolijakautuma on tasaisempi tai painottunut miehiin (johtuen vanhoista kirjoista).

Luin kirjat pääasiassa paperikirjoina, vain kolme dekkaria kuuntelin. Äänikirjat eivät ole minun juttuni.

Suomalaisia kirjoja tuli luetuksi aika paljon, 40 %. Varsinkin tietokirjat olivat suomalaisia. Jatkoin hiljakseen Maailmanvalloitus-haastetta. Alla olevan taulukon kohdassa Muut on 21 maata, joukossa mm. Filippiinit, Indonesia ja Sri Lanka.

Luin tietysti eniten suomeksi, mutta muillakin kielillä jonkin verran: 11 kirjaa espanjaksi, 3 ruotsiksi, 2 saksaksi ja englanniksi sekä yhden sarjakuvakirjan ranskaksi.

Seuraavaksi tilastoista itse kirjoihin. Vuoden 2022 viisi voimakkainta lukukokemusta olivat (kirjailijan nimen mukaisessa aakkosjärjestyksessä):

• Abdulrasak Gurnah: Loppuelämät. Siirtomaavaltaa Tansaniassa pääasiassa ensimmäisen maailmansodan aikaan, ja onnellinen rakkaustarina.
• Yasunari Kawabata: Kioto. Kaunis kirja Kioton perinteistä nähtynä kangastukkukauppiaan tyttären Chiekon silmin.
• Frédéric Mistral: Mirèio. Vuoden 1904 nobelistin ihastuttava - ja traaginen - runoelma nuoresta rakkaudesta ja Provencesta. Valitettavasti kirjaa ei ole suomennettu.
• Władysław Reymont: Luvattu maa. Nobelisti vuodelta 1924. Realistinen ja julmakin kirja rahanhimosta 1800-luvun Łódźissa, Puolan tekstiiliteollisuuden keskuksessa.
• Pirkko Saisio: Passio. Huikea matka ihmisyyteen ja historiaan.

Tietokirjoista paras oli Markus Hotakaisen Tähtiteteen naiset, joka nostaa esille historiaan kadonneita tähtitieteilijänaisia.

Vuoden 2022 parhaita kirjallisisia kokemuksia oli bloggaajien entisestään lisääntynyt yhteisöllisyys ja yhteistyön virittely muiden kirjasomettajien kanssa. Syksyllä oli tapaamisia kuukausittain, ja Helsingin kirjamessuilla meillä oli oma osasto. Kirjabloggaaminen on mukava harrastus, vielä yli kymmenen vuoden jälkeenkin.