maanantai 2. tammikuuta 2023

Kuukauden nobelisti Henri Bergson: Henkinen tarmo

 

Henri Bergson oli ranskalainen filosofi, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon 1927. Kirjan Henkinen tarmo ranskankielinen nimi on L’Énergie spirituelle. Suomennos on ilmestynyt 1923, ja noihin aikoihin yritettiin käyttää vierasperäisen sanan energia sijasta sanaa tarmo – myös fysiikassa. Sehän ei jäänyt käyttöön, joten jos kirja suomennettaisiin nyt, nimi olisi Henkinen energia.

Henkinen tarmo koostuu esitelmistä ja esseistä. Suomennoksessa sitä ei ole sanottu, mutta minulla on alkuperäisteos (lähes hajalle luettu, 42. painos), josta katsoin, että esitelmiä on neljä ja esseitä kolme. Ne ovat vuosilta 1901–1913.

Kirjan rakenteesta johtuu, että siinä on paljon toistoa. Bergson käsittelee eri otsikoiden alla tajuntaa, sielua ja aivoja. Hän erottaa tajunnan aineesta. Oman päättelynsä nojalla ja viitaten myös aikansa aivotutkimukseen hän kirjoittaa muun muassa seuraavia virkkeitä:

Tajunta siis kieltämättä liittyy aivoihin, mutta tästä ei suinkaan seuraa, että aivot ilmaisevat kaikki tajunnan yksityiskohdat tai että tajunta on aivojen toimintaa.

Niinmuodoin eivät aivot määrää ajatusta, ja niinmuodoin on ajatus, ainakin suurelta osalta, aivoista riippumaton.

Mitä enemmän perehdymme siihen ajatukseen, että tajunta ulottuu elimistöä avarammalle, sitä luonnollisempana pidämme, että henki jää eloon ruumiin kuollessa.

Bergson kirjoittaa jopa uskovansa, että ihminen keksii ennen pitkää keinon tutkia tajunnan tuonpuoleista elämää. Telepatiaa Bergson pitää hyvin todennäköisenä olemassa olevien todisteiden perusteella.

Kirjassa on myös esseet unennäöstä ja déjà vu -ilmiöstä. Unien Bergson sanoo syntyvän nukkumisen aikaisen aistiärsykkeen yhtymisestä johonkin muistikuvaan. Muutenkin hän kirjoittaa paljon muistista ja muistojen tietoisuuteen palauttamisesta. Usein tuntuu, että hänen käsittelemänsä asiat kuuluvat filosofian sijasta psykologian ja aivotutkimuksen alueelle. Aivotutkimus kehittyy koko ajan ja on tietysti aivan eri tasolla kuin sata vuotta sitten Bergsonin aikaan.

Itse kirjoittamisesta on sanottava, että on Bergsonin ajatuksista mitä mieltä tahansa, niin hän esittää ne selkeästi. Hän käyttää esimerkkejä ja varsinkin esitelmissä on myös hieman huumoria. Bergson on kirjoittajana aivan toisenlainen kuin viime kuun nobelistini filosofi Eucken, jonka ajatuksista oli vaikea saada selvää. Kirjan lopussa on Bergsonista parin sivun esittely, jossa sanotaan, että hän oli aikanaan jonkinlainen yleisön suosikki ja muotifilosofi.

Olen nähnyt silloin tällöin viittauksia Bergsonin teoksiin. Esimerkiksi Ilkka Niiniluodon kirjassa Tekniikan filosofia (jota olen vain silmäillyt, en vielä lukenut) viitataan häneen, mutta aivan eri asiassa kuin Henkisessä tarmossa käsitelty. Bergsonin pääteoksina pidetyistä neljästä kirjasta ei ole ainuttakaan käännetty suomeksi. Henkisen tarmon lisäksi on suomennettu vain Nauru. Tutkimus komiikan merkityksestä. Siitä on kirjoittanut Jokke.

***********

Helmet-haaste: Kohta 17. Kirja on kokoelma esseitä, pakinoita tai kolumneja.


Henri Bergson: Henkinen tarmo
Suomentanut J. Hollo
WSOY 1958, 2. painos, 208 s. Ensimmäinen painos 1923.
Ranskankielinen alkuteos L’Énergie spirituelle 1919

10 kommenttia:

  1. Onpas mielenkiintoista! Kieltämättä oikein mikään aivoihin liittyvä spekulaatio ei vanhene kauniisti, koska aivotutkimus menee niin kovaa eteenpäin. Sääli, ettei niitä pääteoksia sitten ole suomennettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bergsonin pääteoksissa saattaisi olla jotain nykyisin relevantimpaa kuin tässä kirjassa, ainakin huomaamieni viittauksien perusteella.

      Poista
  2. Ei voi kuin ihailla tuota sinun spirituellia energiaasi ja vaivoja kaihtelematonta tapaa nakuttaa läpi kirjallisuutta laidasta laitaan! Minun pitäisi lukea tämän tapaista tekstiä pieninä annoksina ja olla silloin hyvin pirteänä. Nobel-palkinto onkin annettu hyvin monenlaisille kirjailijoille ja moni heistä on ollut suurelle yleisölle aika tuntematon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotkut nobelistit on minunkin pitänyt lukea pieninä annoksina. Bergson ei ollut oikeastaan kovin haastavaa.

      Poista
  3. Bergson taisi tosiaan olla omana aikanaan hyvinkin tunnettu ja siteerattu, ja kyllä nimi kyllä on tullut esiin kun on 1900-luvun filosofiasta puhe esim. juuri intuition, tajunnan, tiedon kysymyksissä: joissain osissa aivotutkimus on tosiaan hölkötellyt eteenpäin sen verran, että tässä käsiteltävät aiheet ovat ehkä suurelta osin vanhentuneet...
    Mutjoo, olen kanssa Naurun lukenut ja se oli kyllä hyvinkin sujuvaa luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Filosofiaan paremmin perehtyneelle, kuten juuri sinullekin, Bergson on tietysti tutumpi kuin meille täysin maallikoille.

      Poista
  4. Tunnistan itsessäni ainakin nuo aivoista riippumattomat ajatukset. Kirjoittelen niitä nettiin, jos ovat mielestäni hauskoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäkö syy siihen, että kirjoituksesi ovat usein oikeasti hauskoja.

      Poista
  5. Totta oli Bergson Euckenia selkeämpi 😉

    VastaaPoista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.