Sara
Osmanin romaanin Allt vi inte sa suomennos Kaikki mikä jäi sanomatta
ilmestyi viime vuonna. Luin siitä blogeista, ja varsinkin Donna mobilen kirjoitus sai minut kiinnostumaan. Kun kirja oli lähikirjaston
pikalainahyllyllä, otin sen luettavaksi, ja kyllä kannatti. Kirja on
erinomainen. Se
on viiltävän tarkkanäköinen kuvatessaan nuorten tukholmalaisten elämää.
Sofia,
Amanda ja Caroline ovat vähän yli kaksikymppisiä. Sofia
ja Amanda ovat tunteneet toisensa lapsesta saakka. Sofia ja Caroline ovat
ystävystyneet opiskellessaan oikeustiedettä. Amanda ja Caroline ovat
tutustuneet Sofian kautta. Heidän elämäänsä seurataan
noin kuukauden ajan. Kukin on äänessä vuorollaan.
Naisten
ajatukset toisistaan ovat paljastavia. Caroline on jättänyt lakiopinnot kesken.
Hän haaveilee kirjoittajan urasta ja pyrkii Instagram-influensseriksi, mutta
rahoittajat antavat odottaa yhteydenottoja. Amanda ei ymmärrä,
miksi Sofia pitää Carolinesta.
”Caroline är inte härlig. Caroline är en
utseendefixerad kvinnohatare vars värsta mardröm är att gå upp tre gram.”
Amanda
itse on alkoholi- ja huumeriippuvainen viikonloppujuhlija. Hänen halunsa turruttaa
itsensä johtuu suuresta henkilökohtaisesta menetyksestä.
Sofia on
somalitaustainen juristi. Köyhästä perheestään, sukupuolestaan ja väristään
huolimatta hän on raivannut tiensä liikejuristiksi huippulakitoimistoon. Vaikka
Sofia on menestynyt, hän on kerännyt itsensä täyteen katkeruutta, joka
kohdistuu yhteiskuntaan
yleensä, mutta myös varakkaista perheistä tuleviin ystäviin.
”Vad är det med dessa privilegierade jävla
människor som tror att allting är gratis, att allting ska falla på plats av sig
självt, dyka upp på en silverbricka. Man måste ANSTRÄNGA SIG. Vad är det för
fel på er!”
Kirjailija vie lukijan syvälle näiden nuorten naisten
ajatuksiin. Mitä he ajattelevat itsestään, miten kokevat suhteensa muihin
ihmisiin, äitiin, poikaystävään, ja ennen kaikkea: mitä he ajattelevat
ystävistään. He ovat epävarmoja, kateellisia,
surullisia, vihaisia, kukin omalla tavallaan. Jo prologista selviää, että
mennään kohti jonkinlaista katastrofia. Kun se lopulta tulee, se ei ole
ihan sellainen kuin odotin, vaan vielä järkyttävämpi.
”Varje sekund av varje dag ångrar jag
tystnaderna, de uteblivna orden, de ögonblick som vi klampade förbi, allt vi
inte sa.”
Sara Osman: Allt vi inte sa
Albert Bonniers förlag 2021, 315 s.
***********
Koska kirjan tapahtumapaikka on Tukholma, sijoitan sen Helmet-haasteessa kohtaan 19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt.
Ai kun kivaa, että olen ollut mukana innostamassa tämän kirjan lukemiseen! Se kertoo paljon tuon sukupolven ankaran kilpailun läpäisemästä elämästä. - Hieno kuva myös. En ole löytänyt keinoa tuollaiseen yhdistelmäkuvaan vaikka idea tuli joskus mieleen.
VastaaPoistaMinä en kokenut kirjaa yhtä satiiriseksi kuin sinä; ehdottomasti hyväksi kuitenkin. Pinnan alla olleet negatiiviset tunteet olivat niin vahvoja, että vaikuttivat minuun.
PoistaTeen kuvan yksinkertaisesti Paintilla. Isompi kuva alle ja toisen voi liittää päälle käskyllä Liitä kohteesta. Jälkimmäisen kuvan voi siirtää haluamaansa paikkaan.