Saari on
utopia. Sen saari on kuvitteellinen Pala jossakin lähellä Indonesiaa. Pala on onnekkaasti
säästynyt joutumasta länsimaiden siirtomaaksi. Siellä on syntynyt omanlaisensa
yhteiskunta, jossa tärkeintä on saaren asukkaiden vapaus ja onnellisuus. He
elävät terveinä pitkäikäisiksi sopusoinnussa luonnon kanssa. Uskonnoltaan he
ovat mahajana-buddhalaisia tai shivalaisia. Saarella ei ole teollisuutta, eikä
siellä ole lähdetty mukaan massakulutukseen. Eräs Palan johtohahmoista, tohtori
Robert MacPhail, selittää saarelle haaksirikkoutuneelle toimittaja Will
Farnabylle:
”Kun
taas me”, tohtori Robert jatkoi, ”olemme aina halunneet sovittaa taloutemme ja
teknologiamme ihmisten tarpeisiin, emme ihmisiä jonkun toisen talouden ja
teknologian tarpeisiin. Tuomme maahan sen, mitä emme voi valmistaa, mutta
teemme ja tuomme vain sitä, mihin meillä on varaa.”
Palalaisilla
olisi varaa, koska saarella on öljyä, mutta he eivät hyödynnä sitä. Öljystä on
kuitenkin tulossa uhka saaren elämänmuodolle, koska naapurisaaren diktaattori
ja useat öljy-yhtiöt havittelevat sitä.
Palan
utopia kuulostaa hyvältä, mutta valitettavasti kirja on tylsä. Muutama
palalainen vuorollaan esittelee Willille saaren elämää, esimerkiksi hallintoa, koulutusta
ja lääketiedettä, ja noissa esittelyissä upotaan syvälle
buddhalaisvaikutteiseen filosofiaan, joka alkaa lopulta kuulostaa
sanahelinältä. Lisäksi saarelaisten onnellisuuden yhtenä osatekijänä on
mokšalääke, jota ei saa kutsua huumeeksi, vaikka se kovasti vaikuttaa
sellaiselta. Kun Will saa kirjan lopussa kokeilla mokšaa, hänen näkynsä ovat
kuin huumetripiltä (lukemani, ei kokemani mukaan).
Englantilaisen
Huxleyn kirjoittamassa kirjassa on tietysti tarvittu britti auttamaan Palan
utopian luomisessa. Hän oli edellä mainitun tohtori MacPhailin isoisoisä,
skotlantilainen lääkäri.
Saaressa on
romaaniksi harvinaisen paljon viitenumeroilla
merkittyjä selityksiä. Suuri osa on täysin tarpeettomia. Lukijaan ei luoteta,
kun selitetään, keitä olivat Robespierre, Spinoza ja Bach tai mitä ovat Te
Deum tai Rorschachin testi.
Aldous Huxley: Saari
Suomentanut Ville-Juhani Sutinen
Basam Books 2013, 527 s.
Englanninkielinen alkuteos Island 1962
***********
Saari on utopia, ja vaikka sen loppu viittaa tulevaisuusuhkaan, sijoitan sen Helmet-haasteessa kohtaan 43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.