Kolme ranskalaista klassikkoa: Baudelaire, France ja Proust

 

Karisto on julkaissut yhteisniteenä kolmen tunnetun ranskalaisen kirjailijan lyhytproosaa. Kirjailijat ovat Charles Baudelaire, Anatole France ja Marcel Proust.

Charles Baudelaire: Pariisin ikävä

Baudelairen muutaman sivun mittaisia tekstejä kutsutaan proosarunoiksi. Niiden aiheet vaihtelevat kepeästä katukuvasta, naiselle kirjoitetusta ylistyksestä ja oopiumhuuruisista näyistä kirjailijan syvään yksinäisyyteen ja yleisön kiittämättömyyteen. Otsikon Koira ja pullo alla Baudelaire vertaa tarjoilua hylkivää koiraa ja lukijoita.

”Tässä sinäkin, ikävän elämäni arvoton kumppani, muistutat yleisöä, jolle ei koskaan saa tarjota hienoja hajuvesiä, jotka saavat sen vimmoihinsa, vaan huolellisesti valikoitua roskaa.”

Näissä kirjoituksissa ei ole niinkään ikävä Pariisia kuin ikävä Pariisissa. Joskus ikävä muuttuu väsymykseksi elämään. Proosarunossa, jonka otsikko Any where out of the World on Thomas Hoodin runosta, runoilija keskustelee mielensä kanssa halustaan olla jossakin muualla kuin on, ja esittää yhtenä vaihtoehtona Kuoleman kaltaisen maan. ”Pakkaamme matkalaukkumme ja lähdemme Tornioon.”

Teokseen on liitetty valaisevia selityksiä ja suomentaja Väinö Kirstinän essee Baudelairen proosarunoudesta.

Anatole France: Paita

Paita on pitkä novelli, jonka lähtökohta on sadunomainen. Hermosairaudesta kärsivä kuningas saa tohtorilta neuvon, että ainoa parannuskeino on onnellisen miehen paita. Kuningas lähettää lähimmät palvelijansa etsimään onnellista miestä. He etsivät valtakunnan arvostetuimpien ja menestyneimpien virkamiesten, poliitikkojen ja sotilaiden joukosta sekä rikkaimpien yrittäjien keskuudesta, mutta turhaan. Kukaan ei ole onnellinen milloin mistäkin pikkumaisesta syystä. Useimmin syynä on kateus. Onnellista miestä ei löydy myöskään naistenmiehistä, eikä suurista taiteilijoista. Etsintää laajennetaan, mutta se ei tuota tulosta pitkään aikaan. Kun lopulta onnellinen mies löytyy, hän on köyhä metsässä asuva avulias mies, joka ei ole koskaan tullut ajatelleeksi, onko onnellinen vai ei. Hänellä ei ole paitaa.

Paita on sadunomaisuuden ohella filosofinen, ja vahvasti satiirinen Francen tyyliin.

Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia

Proustin novelleista kaksi ensimmäistä, Päivällisvieras ja Violante eli seurapiirielämää, kohdistavat arvostelevan katseen tyhjänpäiväisiin seurapiireihin, joissa tärkeää on osata käyttäytyä oikealla tavalla ja tuntea oikeat ihmiset. Kertomuksessa Baldassare Silvanden, Silvanian varakreivin kuolema Silvande luulee ensin kuolevansa, paranee sairaudestaan, mutta sairastuukin uudelleen ja kuolee. Hänen suhtautumisensa elämään ja kuolemaan muuttuu, kun kuolema lähestyy toisen kerran. Novelli Rouva de Breyvesin kaihoisa loma kertoo nuoresta leskestä, joka hullaantuu mieheen, jonka on nähnyt vain pari kertaa. Hänen ilonsa huiput ja tuskansa alhot ovat pelkkää oman mielikuvituksen tuotetta.

Proust kertoo ihmisistään niin, että he jäävät etäisiksi. Baudelaire ja France tekivät suuremman vaikutuksen.

Kolme ranskalaista klassikkoa, 293 s., Karisto 2010
Charles Baudelaire: Pariisin ikävä
Suomentaneet Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo
Alkuteos Le Spleen de Paris 1869
Anatole France: Paita
Suomentanut L. Onerva
Alkuteos La Chemise 1909
Marcel Proust: Päivällisvieras ja muita kertomuksia
Suomentanut Annikki Suni
Päivällisvieras; Violante eli seurapiirielämää; Baldassare Silvanden, Silvanian varakreivin kuolema; Rouva de Breyvesin kaihoisa loma
Alkuteokset Un dîner en ville; Violante ou la Mondanité; La mort de Baldassare Silvande, Vicomte de Sylvanie; Mélancolique villégiature de Mme de Breyves, 1896

***********

Kannen kuvassa näkyy vähän keltaiseksi värjäytynyttä taivasta, joten sijoitan kirjan Helmet-haasteen kohtaan 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas.