Annie Ernaux´n Vuodet on
yhdistetty omaelämäkerta ja kuvaus samaan aikaan tapahtuneesta yhteiskunnan
muutoksesta. Ernaux sanoo kirjassa miettineensä aihetta ja sen toteutusta vuosikymmeniä.
Hän päätyi kirjoittamaan itsestään muodossa ’hän’ ja muista tapahtumista
muodossa ’me’. Ratkaisu on erittäin onnistunut. Se etäännyttää kertojasta,
mutta imaisee lukijan mukaan meihin. Tosin Ernaux kirjoittaa varsin
Ranska-keskeisesti, joten jotkut julkisuuden henkilöt ovat suomalaiselle
tuntemattomia. Minun ikäiselleni maailman tapahtumia ja politiikkaa
seuranneelle ihmiselle kirjassa on paljon tunnistettavaa.
Ernaux käyttää kahta toistuvaa
keinoa seuraamaan päähenkilönsä ja hänen lähiympäristönsä muutosta. Ensimmäinen
on valokuvat, joita kuvaillaan sanallisesti. Niissä hän muuttuu
sukupuolettomasta pikkuvauvasta nuoren tytön, opiskelijan ja äidin kautta isoäidiksi,
joka pitää pojantytärtä sylissään. Vuonna 1957 hän on 17-vuotias, jolla on haaveita
vapaasta ja itsenäisestä tulevaisuudesta.
”Tässä kuvassa on
pitkänhuiskea tyttö, jolla on tummat puolipitkät suorat hiukset ja silmät
sirrillä auringonpaisteessa, hän seisoo sivuttain, toinen lonkka kevyesti
ojossa, niin että polvipituiseen tiukkaan hameeseen verhottujen reisien kaari
erottuu hyvin ja hoikentaa säärtä. Valo hivelee tytön oikeaa poskipäätä,
korostaa piparkakkukauluksisen paidan ja villapuseron peittämiä pystyrintoja.”
Toinen keino ovat sukupäivälliset
ja niiden pöytäkeskustelut. Ensimmäisiä hänen muistamiaan keskusteluja hallitsevat
aikuisten sota-ajan kokemukset. Viimeisissä puhutaan ”uusimmasta
Windows-versiosta ja kännykkämallista, 3G:stä, kulutustottumuksista ja
ajankäytöstä”.
Ernaux’n elinaikana on tapahtunut
valtavasti muutoksia. Yksi niistä on naisen aseman muuttuminen, joka on
katolisessa Ranskassa ehkä ollut vielä suurempi kuin Suomessa. Vuoden 1968 opiskelijamellakoista
alkaneet muutokset yhteiskunnassa, muutkin kuin naisia koskevat, olivat niin
suuria, että Ernaux kirjoittaa:
”Maailma oli alkanut vuodesta
1968.”
Kun Ernaux kirjan alussa ja
lopussa luettelee muutaman virkkeen mittaisia muistoja, joita hän kutsuu
katoaviksi kuviksi, jokainen voi miettiä, mitä satunnaista elämästä jää mieleen
ja millä perusteella juuri se muisto.
sängyssä makaavan vanhan naisen (isoisoäidin)
linnun kynsiä muistuttavat sormet, jotka pelottavat
jäätelötötteröltä näyttävä
mikrofoni 1960-luvun tv:n lastenohjelman juontajalla
äiti, joka huutaa ovelta pihalle,
että Robert Kennedy on ammuttu
Nuo ovat omia kuviani, eivät
Ernaux’n.
Vuosissa Annie Ernaux on muistojensa
kautta onnistunut tavoittamaan ”sen kollektiivisen kokemuksen, jossa hänen
tietoisuutensa, koko hänen olemuksensa, on läsnä”.
Ernaux’n viime vuonna suomeksi
ilmestyneestä kirjasta Isästä/Äidistä on kirjoitettu mm. blogissa Kirsin Book Club ja vanhemmasta suomennoksesta Puhdas intohimo blogissa Reader, why did I marry him?.
Tämä kirjoitus on viimeinen osa
sarjaani Kuukauden nobelisti. Nyt olen lukenut jokaiselta kirjallisuuden
nobelistilta vähintään yhden kirjan ja julkaissut siitä postauksen. Tarkoitukseni on kirjoittaa projektista
vielä jonkinlainen yhteenveto.
Annie Ernaux: Vuodet
Suomentanut Lotta Toivanen
Gummerus 2021, 2. painos, 215 s.
Ranskankielinen alkuteos Les années 2008
***********
Helmet-haaste: kohta 13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs.
Olipa kiva lukea postaustasi. Meillä on tämä maaliskuun lukupiirikirjana.
VastaaPoistaVuodet on varmasti hyvä lukupiirikirja. Herättää keskustelua.
PoistaHuikea saavutus lukea kaikkien nobelistien kirja. Onnittelut siitä. Vuodet oli mielestäni ajatusten virtaa, esseemäistä ja kokeilevaa. Hyvin paljon moraalista pohdintaa ja yhteiskuntaan liittyvää ajattelua.
VastaaPoistaKiitos! Oma elämä liitettynä yhteiskunnan muutosten kehykseen on tässä erinomaisesti esitettynä.
PoistaOho, onnittelut urakastasi nobelistien parissa! Heistä on ollut kiva lukea. Eilen satuin selaamaan listaa, koska Ja kaikkea muuta -blogissa pohdittiin luettuja nobelisteja. Sen huomasin, että alkuvuodet on aika usein mennyt Pohjoismaihin tai Saksaan, myöhemmin tulee vähäsen kielten kirjoa esille ja myös naiset alkavat saada palkinnon.
VastaaPoistaKiitos! Ranska johtaa ylivoimaisesti nobelistien lukumäärässä, 15. Saksaan meni tosiaan aluksi paljon palkintoja, niitä on nyt yhteensä 9. Siinä välissä ovat Iso-Britannia ja USA.
PoistaOnnittelut Nobel-urakasta, vaikka kaipa nobelistit jatkossakin näkyvät lukemisissasi, ja seuraavia tulee tietysti lisää :)
VastaaPoistaErnaux tullee joskus lukulistalle, en ole nähnyt sellaisia luonnehdintoja että ihan olisi pakko lukea, mutta varmastikin tutustumisen arvoinen...
Kiitos! Seuraava lukemani nobelistin kirja odottaa postausta.
PoistaMinultakin onnittelut, hienon urakan olet saanut vietyä läpi! Hyvä, että nobelistit eivät katoa blogistasi tämänkään jälkeen, lukemattomia teoksia heiltä varmaan riittää, ja joka vuosihan tulee tosiaan uusi.
VastaaPoistaKiitos! Aion lukea nobelisteja edelleen ja nythän tiedän, keiden kirjoja haluan lukea lisää.
Poista