Kuukauden nobelisti Annie Ernaux: Vuodet

Annie Ernaux´n Vuodet on yhdistetty omaelämäkerta ja kuvaus samaan aikaan tapahtuneesta yhteiskunnan muutoksesta. Ernaux sanoo kirjassa miettineensä aihetta ja sen toteutusta vuosikymmeniä. Hän päätyi kirjoittamaan itsestään muodossa ’hän’ ja muista tapahtumista muodossa ’me’. Ratkaisu on erittäin onnistunut. Se etäännyttää kertojasta, mutta imaisee lukijan mukaan meihin. Tosin Ernaux kirjoittaa varsin Ranska-keskeisesti, joten jotkut julkisuuden henkilöt ovat suomalaiselle tuntemattomia. Minun ikäiselleni maailman tapahtumia ja politiikkaa seuranneelle ihmiselle kirjassa on paljon tunnistettavaa.

Ernaux käyttää kahta toistuvaa keinoa seuraamaan päähenkilönsä ja hänen lähiympäristönsä muutosta. Ensimmäinen on valokuvat, joita kuvaillaan sanallisesti. Niissä hän muuttuu sukupuolettomasta pikkuvauvasta nuoren tytön, opiskelijan ja äidin kautta isoäidiksi, joka pitää pojantytärtä sylissään. Vuonna 1957 hän on 17-vuotias, jolla on haaveita vapaasta ja itsenäisestä tulevaisuudesta.

”Tässä kuvassa on pitkänhuiskea tyttö, jolla on tummat puolipitkät suorat hiukset ja silmät sirrillä auringonpaisteessa, hän seisoo sivuttain, toinen lonkka kevyesti ojossa, niin että polvipituiseen tiukkaan hameeseen verhottujen reisien kaari erottuu hyvin ja hoikentaa säärtä. Valo hivelee tytön oikeaa poskipäätä, korostaa piparkakkukauluksisen paidan ja villapuseron peittämiä pystyrintoja.”

Toinen keino ovat sukupäivälliset ja niiden pöytäkeskustelut. Ensimmäisiä hänen muistamiaan keskusteluja hallitsevat aikuisten sota-ajan kokemukset. Viimeisissä puhutaan ”uusimmasta Windows-versiosta ja kännykkämallista, 3G:stä, kulutustottumuksista ja ajankäytöstä”.

Ernaux’n elinaikana on tapahtunut valtavasti muutoksia. Yksi niistä on naisen aseman muuttuminen, joka on katolisessa Ranskassa ehkä ollut vielä suurempi kuin Suomessa. Vuoden 1968 opiskelijamellakoista alkaneet muutokset yhteiskunnassa, muutkin kuin naisia koskevat, olivat niin suuria, että Ernaux kirjoittaa:

”Maailma oli alkanut vuodesta 1968.”

Kun Ernaux kirjan alussa ja lopussa luettelee muutaman virkkeen mittaisia muistoja, joita hän kutsuu katoaviksi kuviksi, jokainen voi miettiä, mitä satunnaista elämästä jää mieleen ja millä perusteella juuri se muisto.

sängyssä makaavan vanhan naisen (isoisoäidin) linnun kynsiä muistuttavat sormet, jotka pelottavat

jäätelötötteröltä näyttävä mikrofoni 1960-luvun tv:n lastenohjelman juontajalla

äiti, joka huutaa ovelta pihalle, että Robert Kennedy on ammuttu

Nuo ovat omia kuviani, eivät Ernaux’n.

Vuosissa Annie Ernaux on muistojensa kautta onnistunut tavoittamaan ”sen kollektiivisen kokemuksen, jossa hänen tietoisuutensa, koko hänen olemuksensa, on läsnä”.

Ernaux’n viime vuonna suomeksi ilmestyneestä kirjasta Isästä/Äidistä on kirjoitettu mm. blogissa Kirsin Book Club ja vanhemmasta suomennoksesta Puhdas intohimo blogissa Reader, why did I marry him?.

Tämä kirjoitus on viimeinen osa sarjaani Kuukauden nobelisti. Nyt olen lukenut jokaiselta kirjallisuuden nobelistilta vähintään yhden kirjan ja julkaissut siitä postauksen. Tarkoitukseni on kirjoittaa projektista vielä jonkinlainen yhteenveto.

Annie Ernaux: Vuodet
Suomentanut Lotta Toivanen
Gummerus 2021, 2. painos, 215 s.
Ranskankielinen alkuteos Les années 2008

***********

Helmet-haaste: kohta 13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs.