Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä

 

Mikä sopisikaan naistenviikolle paremmin kuin kokonainen Kesä ilman miehiä?

”Tarinan banaalisuus – se että miehet ad nauseam tajuavat, yhtäkkiä tai vähitellen, että sen mikä ON ei TARVITSEKAAN OLLA, ja vapauttavat sitten itsensä ikääntyvistä naisista, jotka ovat huolehtineet heistä ja heidän lapsistaan vuosikaudet – ei turruta sitä surkeutta, mustasukkaisuutta ja nöyryytystä, joka valtaa jätetyt osapuolet.”

Kun minäkertoja Mian mies kolmenkymmenen yhteisen vuoden jälkeen kertoo tarvitsevansa paussin (hän ei käytä sanaa ero), Mia järkyttyy niin, että joutuu vähäksi aikaa sairaalaan. Diagnoosi on lyhytaikainen psykoottinen häiriö. Sairaalasta päästyään hän, runoilija, tohtori, yliopisto-opettaja, muuttaa kesäksi entiselle kotipaikkakunnalleen, jossa hänen äitinsä asuu vanhusten palvelutalossa. Mia saa töitä esiteinien runokurssin opettajana.

Kesällä Miaa ympäröi naisen elämän kaari. Naapurissa asuu kolmevuotias Flora täynnä lapsen rajatonta mielikuvitusta. Runokurssin 13-vuotiaat tytöt ovat innokkaita, mutta Mia joutuu selvittelemään kriisiä, joka aiheutuu kiusaamisesta. Floran nuori äiti Lola hoitaa väsyneenä kahta lastaan ja riitelee miehensä kanssa (miestä ei paljon näy, joten häntä ei lasketa, eikä tietenkään vauva Simonia). Mia itse on edellä kuvatussa elämänvaiheessa. Äitiä ja hänen ystäviään palvelutalossa Mia kutsuu Joutsenviitosiksi. Rouvat ovat kaikki leskiä, ”henkisesti vahvoja ja itsenäisiä”. Heistä yksi, osteoporoosin runtelema 94-vuotias Abigail, paljastaa Mialle salahuvinsa: hän on piilottanut perinteisiin kirjailuihin ja päällikeompeluihin rohkeaa kuvastoa. Pannumyssyn kääntöpuolelta löytyi naispuolisia hirviöitä ja kaitaliinasta naisia onanoimassa.

Hustvedt kirjoittaa keveästi, vaikka runoilija Mia viittaa usein suuriin (mies)ajattelijoihin kuten Platoniin ja Shakespeareen. Lopussa heidän ohitseen nousee Austen ja varsinkin Viisasteleva sydän. Tehokeinona Hustvedt käyttää lukijan suoraa puhuttelua. Joissakin kohdissa juuri se johtaa hajanaisuuteen ja syrjähyppyihin varsinaisesta tarinasta.

Loppuratkaisusta olisin toivonut toisenlaista. Se mitä oli tulossa oli selvästi näkyvissä jo hyvissä ajoin. Toisinkin olisi voinut vastata kysymykseen

”Voimmeko me muuttua ja pysyä silti samana?”

Siri Hustvedt: Kesä ilman miehiä
Suomentanut Kristiina Rikman
Otava 2011, 232 s.
Englanninkielinen alkuteos The Summer without Men 2011

***********

Helmet-haasteen suhteen käytän tässä hyvin vapaata harkintaa. Sijoitan kirjan kohtaan 35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua. Olen opettanut, mutta en todellakaan runokurssilla.