Pidin tästä tieteentekijöistä
kertovasta kirjasta todella paljon. Maailman kauhea vihreys välttelee
luokitteluja. Tavallinen romaani se ei ole, mutta se on julkaistu Tammen
Keltaisessa kirjastossa. Siinä on tutkijoiden minielämäkertoja räväkästi
kerrottuna, ja se keskittyy pitkälti heidän merkitykseensä tieteelle.
Kirjaan valitut tieteilijät ovat
olleet oman alansa huippuja. He ovat olleet varsin originellia porukkaa.
Elämänvaiheet kuulostavat välillä uskomattomilta, mutta (Wikipediasta
tarkistettuna) ne ovat yleensä totta. Kirjailija Labatut sanoo Kiitoksissaan,
että kirja on fiktiota, joka perustuu todellisuuteen.
Kirja alkaa kemisteillä, jatkuu
matemaatikoilla ja päättyy fyysikoihin. Tieteen tekemiselle omistaudutaan perin
pohjin. Matemaatikko Alexander Grothendieckistä sanotaan:
”Hän antoi vuosikausien ajan
kaikkensa matematiikalle, kaksitoista tuntia päivässä, seitsemän päivää
viikossa. Hän ei lukenut lehtiä, ei katsonut televisiota eikä tuntenut
elokuvia. Hän piti rumista naisista, ränsistyneistä asunnoista ja nuhjuisista
huoneista. Hän työskenteli sulkeutuneena kylmään toimistoon, jonka seiniltä
putoili rapistunut maali.”
Kirjasta välittyy epäilevä asenne
tiedeuskoon. Kemistien kohdalla käy selväksi, että sama tutkija voi tehdä ihmiskuntaa
hyödyttävän keksinnön (Fritz Haber: typpilannoitteissa käytettävän ammoniakin valmistusmenetelmä,
Nobel 1918) ja olla mukana joukkotuhoaseiden kehittämisessä (Haber: taistelukaasut).
Edellä mainittu Grothendieck pyrki ”kaikkien matemaattisten olioiden
perustavien rakenteiden paljastamiseen”, mutta hän lopetti tutkimisen
uransa huipulla ja kehotti sitä ennen yhdellä luennollaan opiskelijoita
luopumaan matematiikan harjoittamisesta.
”Maapalloa eivät tuhoaisi
poliitikot vaan heidän itsensä kaltaiset tiedemiehet, jotka ”kulkivat kuin
unissakävelijät kohti maailmanloppua”.”
Fyysikoista kertovan osuuden
otsikkona on Kun lakkaamme ymmärtämästä maailmaa. Siitä osasta pidin
eniten. Siinä keskitytään fyysikoihin, jotka vaikuttivat merkittävästi
kvanttimekaniikan syntyyn: Louis de Broglie, Erwin Schrödinger, Werner
Heisenberg. Bohr ja Einsteinkin näyttäytyvät. Oli mukava kerrankin lukea
kirjaa, jossa puhuttiin ja väiteltiin aalto-hiukkasdualismista, Schrödingerin
yhtälöstä ja Heisenbergin epätarkkuusperiaatteesta. Tämän osuuden varoitus on
laitettu Heisenbergin näkemään uneen. Siinä ihmiset ”olivat muuttuneet hetkessä
tuhkaksi sokaisevan valon loisteessa”.
Maailman kauheaa vihreyttä voin suositella kaikille
lukijoille. Siitä nauttiakseen ei tarvitse olla perehtynyt matematiikkaan ja
luonnontieteisiin, niin sujuvasti ja ymmärrettävästi se on kirjoitettu.
Benjamín Labatut: Maailman kauhea vihreys
Suomentanut Antero Tiittula
Tammen Keltainen kirjasto 2023, 206 s.
Espanjankielinen alkuteos Un verdor terrible 2020
Tämä on kyllä uteloittanut, ja varmaan se pitää jossain vaiheessa käydä nappaamassa luettavaksi.
VastaaPoistaKannattaa lukea. Löydät kirjan varmaan helpoiten englanniksi tai ranskaksi.
PoistaOih, kuulostaa tosi kiinnostavalta - varsinkin tuon viimeisen lisäyksesi jälkeen. Just ehdin ajatella, että hmm kvanttimekaniikka ja hiukkaset, hmm matematiikka... Voisin ehkä ostaa toiselle joululahjaksi ja lähestyä kirjaa sitä kautta :)
VastaaPoistaJoululahja-aikeesi on varmaan oikein hyvä tässä tapauksessa. Tutkijoiden elämänvaiheet ja tieteen tekemisen moraali ovat ihan yleistajuista luettavaa.
Poista