Vasemmalta: Suomi, Kurjenmiekka, Tillander. |
Kirjamessujen sunnuntailta odotin eniten kolmen podcastaajan keskustelua aiheesta Klassikolla päähän! – Eli vanhojen ja vaikeiden kirjojen arvo. Marko Suomen kirjallisuuspodcast on nimeltään Takakansi. Vehka Kurjenmiekka ja Rasmus Tillander pyrkivät käsittelemään kaikki kirjallisuuden nobelistit podcastissaan Nobel tai ei mitään. Kuuntelen molempia podcasteja. Keskustelun aihe on minulle itselleni tärkeä. Vanhoja kirjoja ei pidä unohtaa uusien tulvassa. Keskustelussa tuotiin esille monia hyviä syitä lukea vanhoja kirjoja. Itse pidän tärkeimpänä syynä sitä, että kirjallisuus rakentuu vanhan päälle. Uudet kirjat avautuvat paremmin, kun tuntee niiden takana olevan perustan. Lisäksi aika erottelee kirjat, jotka jäävät elämään, ja siihen on aina joku syy. Vaikeat kirjat puolestaan antavat älyllisiä haasteita. Niiden eteen pitää nähdä vaivaa – kaiken kirjallisuuden ei tarvitse olla helppoa ja kevyttä. Minun ainakin täytyy myöntää, että vaikean kirjan selättäminen tekee tyytyväiseksi.
Samaan aiheeseen liittyi myös Ville-Juhani Sutisen haastattelu, johon oli yhdistetty hänen viimevuotinen tietokirjallisuuden Finlandian voittanut teoksensa Vaivan arvoista ja tämänvuotinen uutuusteos Hajonneen maailman käyttöohje. Vaivan arvoista -kirjan olen lukenut, ja siinä käsitellään juuri syitä, miksi kannattaa paneutua pitkiin ja vaikeina pidettyihin kirjoihin.
Kolmen messuilla viettämäni päivän aikana kuuntelin tietysti monta kirjaesittelyä. Ulkomaalaisista vieraista valitsin Hernan Diazin. Romaania Luotto en ole lukenut, mutta sen neljän kertojan ratkaisu vaikuttaa mielenkiintoiselta. Diaz itse kuvasi sitä sanomalla, että kirja sisältää neljä kirjaa.
Jussi Pakkasvirta ja haastattelija Pirjo Hiidenmaa. |
Suomalaisista nostan esille professori Jussi Pakkasvirran tietokirjan Francon kanssa? Kysymysmerkki nimessä on oleellinen. Kirja käsittelee Suomen ja Espanjan välisiä suhteita diktaattori Francon aikana. Muista tietokirjauutuuksista kiinostivat muun muassa Jonimatti Joutsijärven Mirkka Rekolan elämäkerta ja Lauri Timosen kirja ohjaaja Robert Bressonista.
Aloitin torstaina kirjamessuohjelmani kuuntelemalla Iida Turpeisen sekä Niina Kivilän ja Kati Saoneginin yhteishaastattelun heidän kirjoistaan Elolliset ja Hillasuolla kaikki on toisin. Elolliset luin juuri ennen messuja, mutta en ole vielä blogannut siitä. Viimeinen ohjelmanumeroni sunnuntaina oli kaikkien aikojen Finlandia-voittajan julkistus. Lukijaäänestyksen perusteella voittaja oli Ulla-Lena Lundbergin Is (Jää).
En yllättänyt, että Jää voitti äänestyksen. Se on selvästi todella pidetty ja miksipä ei, onhan se selkeästi etenevä romaani ripauksella jotain miellyttävän vanhanaikaista sävyä.
VastaaPoistaMinut Jää yllätti. Itse äänestin aivan toista kirjaa.
Poista