Ray Bradburyn Fahrenheit 451 on
ensimmäisiä lukemiani scifi-romaaneja. Se teki minuun nuorena suuren
vaikutuksen. Muuta en ole sittemmin Bradburylta lukenutkaan ennen kuin nyt
novellikokoelman Huhtikuun noita. Kokoelmaan on valittu novelleja vuosilta
1945–1987.
Huhtikuun noidan on kustantanut Tampereen Science
Fiction Seura, joten oli hieman yllättävää, että kokoelmassa on vain yksi
varsinainen scifi-novelli, Kotelo (Chrysalis). Siinä miehen ympärille
kasvaa samanlainen kotelo kuin joillakin hyönteisillä. Häntä hoitavat lääkärit
suhtautuvat koteloitumiseen joko innokkaasti tai pelokkaasti. Innokkain odottaa,
että kotelosta paljastuu uusi superihminen. Se, mitä paljastuu, selviää lukijoille,
mutta ei lääkäreille. Niminovellia Huhtikuun noita (The April Witch) voi
myös lähestyä scifi-henkisenä, mutta minusta se oli lähinnä kertomus
rakastumisesta.
Bradbury kirjoitti pitkällä
urallaan kaikenlaista, muun muassa kauhua, ja kauhuun viittaavia novelleja
onkin kokoelmassa muutama. Palava mies (The Burning Man) käsittelee
geneettisen pahuuden mahdollisuutta. Muissa on aiheena suhtautuminen kuolemaan.
Novellissa Hautojensiirtopäivä (The Tombling Day) kylän vanha hautausmaa
pitää siirtää uuden tien tieltä. Omaisten täytyy hoitaa haudattujen vainajien
siirto. Vanha isoäiti kannattaa nuorena kuolleen ensimmäisen rakastettunsa
arkun kotiinsa. Kun arkku avataan, seuraa sekä kuoleman että elämän pohdiskelua.
Rikosnovelleja on myös muutama.
Niissä rikoksen tekijä on aina heti tiedossa eli idea on jossain muualla kuin
syyllisen etsimisessä. Novellissa Ja niin kuoli Riabouchinska (And So Died
Riabouchinska) murhan tehnyt vatsastapuhuja tunnustaa käsinukkensa välityksellä.
Hauskimpia olivat kaksi novellia, joista toisessa kostetaan liian vaativalle elokuvatuottajalle (Tyrannosaurus Rex) ja toisessa epävakaalle ohjaajalle (Aave;
The Ghost). Hauskuus ei tule niinkään novelleista itsestään, vaan tiedosta,
että Bradbury kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia.
Muissa novelleissa on vaihtelevia
aiheita aikuiseksi kasvamisen pelosta epäonnistuneeseen tuhopolttoon Irlannin
pääsiäiskapinan aikaan. Kokoelma on siis varsin epäyhtenäinen, mikä onkin
luonnollista, koska novellit ovat alun perin ilmestyneet kovin eri aikoihin. Kokoelma
on tutustumismatka Bradburyn kirjoittamisen eri puoliin, ja olen siihen aivan
tyytyväinen, vaikka odotin scifi-painotteisempaa luettavaa.
Ray Bradbury: Huhtikuun noita
Suomentanut Anita Puumalainen
Toimittanut Markku Sadelehto
Tampereen Science Fiction Seura 1998, 271 s.
Englanninkieliset alkuteokset vuosilta 1945–1987
***********
Helmet-haaste: kohta 25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi.
Luin tuon Fahrenheit 451 scifeilyn nuorena, mutta en erityisemmin ymmärtänyt/pitänyt siitä. Kun luin sen uudestaan tajusin koko karmean mekanismin. Sen enempää en ole kirjailijalta lukenutkaan.
VastaaPoistaFahrenheit 451 on nykyajasta katsottuna kylmäävää luettavaa.
PoistaScifiä tulee luettua todella vähän. Se ei oikein ole minun genreni.
VastaaPoistaLuen silloin tällöin jonkun scifi-kirjan. Sitähän tämä novellikokoelma ei nyt ollutkaan.
PoistaMielenkiintoista tietoa. Bradburylta ei ole tullut luettua edes tuota ykkösklassikkoa.
VastaaPoistaRomaania Fahrenheit 451 voin suositella kaikille, jotka rakastavat kirjoja.
PoistaEn ole juuri tätä kokoelmaa lukenut mutta joskus aikoinaan joitain muita Bradburyn novelleja. Ja muistan kyllä että niissä riittää hyviä: varsinaista scifiä on tosiaan vain satunnaisesti, enemmän sellaista kummaa ja vähän nyrjähtänyttä (vaihtelevilla määrillä kauhuelementtejä).
VastaaPoistaPitäisikin joskus taas lukea.
Kyllä, määrittelemättömällä tavalla outoja olivat useimmat.
Poista