Ray Bradbury: Huhtikuun noita

 

Ray Bradburyn Fahrenheit 451 on ensimmäisiä lukemiani scifi-romaaneja. Se teki minuun nuorena suuren vaikutuksen. Muuta en ole sittemmin Bradburylta lukenutkaan ennen kuin nyt novellikokoelman Huhtikuun noita. Kokoelmaan on valittu novelleja vuosilta 1945–1987.

Huhtikuun noidan on kustantanut Tampereen Science Fiction Seura, joten oli hieman yllättävää, että kokoelmassa on vain yksi varsinainen scifi-novelli, Kotelo (Chrysalis). Siinä miehen ympärille kasvaa samanlainen kotelo kuin joillakin hyönteisillä. Häntä hoitavat lääkärit suhtautuvat koteloitumiseen joko innokkaasti tai pelokkaasti. Innokkain odottaa, että kotelosta paljastuu uusi superihminen. Se, mitä paljastuu, selviää lukijoille, mutta ei lääkäreille. Niminovellia Huhtikuun noita (The April Witch) voi myös lähestyä scifi-henkisenä, mutta minusta se oli lähinnä kertomus rakastumisesta.

Bradbury kirjoitti pitkällä urallaan kaikenlaista, muun muassa kauhua, ja kauhuun viittaavia novelleja onkin kokoelmassa muutama. Palava mies (The Burning Man) käsittelee geneettisen pahuuden mahdollisuutta. Muissa on aiheena suhtautuminen kuolemaan. Novellissa Hautojensiirtopäivä (The Tombling Day) kylän vanha hautausmaa pitää siirtää uuden tien tieltä. Omaisten täytyy hoitaa haudattujen vainajien siirto. Vanha isoäiti kannattaa nuorena kuolleen ensimmäisen rakastettunsa arkun kotiinsa. Kun arkku avataan, seuraa sekä kuoleman että elämän pohdiskelua.

Rikosnovelleja on myös muutama. Niissä rikoksen tekijä on aina heti tiedossa eli idea on jossain muualla kuin syyllisen etsimisessä. Novellissa Ja niin kuoli Riabouchinska (And So Died Riabouchinska) murhan tehnyt vatsastapuhuja tunnustaa käsinukkensa välityksellä. Hauskimpia olivat kaksi novellia, joista toisessa kostetaan liian vaativalle elokuvatuottajalle (Tyrannosaurus Rex) ja toisessa epävakaalle ohjaajalle (Aave; The Ghost). Hauskuus ei tule niinkään novelleista itsestään, vaan tiedosta, että Bradbury kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia.

Muissa novelleissa on vaihtelevia aiheita aikuiseksi kasvamisen pelosta epäonnistuneeseen tuhopolttoon Irlannin pääsiäiskapinan aikaan. Kokoelma on siis varsin epäyhtenäinen, mikä onkin luonnollista, koska novellit ovat alun perin ilmestyneet kovin eri aikoihin. Kokoelma on tutustumismatka Bradburyn kirjoittamisen eri puoliin, ja olen siihen aivan tyytyväinen, vaikka odotin scifi-painotteisempaa luettavaa.

Ray Bradbury: Huhtikuun noita
Suomentanut Anita Puumalainen
Toimittanut Markku Sadelehto
Tampereen Science Fiction Seura 1998, 271 s.
Englanninkieliset alkuteokset vuosilta 1945–1987

***********

Helmet-haaste: kohta 25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi.