F. E. Sillanpää: Elämä ja aurinko

 

Nobel-viikon jälkeen luin meidän oman nobelistimme kirjan. Elämä ja aurinko on F. E. Sillanpään esikoisteos. Siinä on jo valmiina myöhemmissäkin teoksissa näkyvä ihmisen ajatusten ja tunnelmien yhteys ympäröivään luontoon ja vuodenaikaan.

”Kevät tuli ja tytön teennäinen turtumus laukesi, alkoi itsestään elpyä se sielun kohta, joka pyrki täyttämään koko sielun aineettoman, hurjan onnen tuoksulla. Vaisto sanoi, että tämä onni on nyt sen tulevan murheen enne, ja pyrki sitä tukahuttamaan, torjumaan ajatuksista sitä yhtä nimeä. Mutta kevät yllätti ja onnentunne tuli ylivoimaiseksi kuin villi vietti.”

Elämä ja aurinko on kertomus kolmen nuoren ihmisen kesästä. Opiskelija Elias tulee kesäksi maalle äitinsä luo. Töllin tytär Lyyli on kaivannut Eliasta koko talven, vaikka heidän välillään ei edellisenä kesänä ollut tapahtunut mitään. Malkamäen talossa on uusi isäntäväki, joilla on tytär Olga. Olgan ajatukset askartelevat Eliaksessa heti hänen nähtyään pojan ensimmäistä kertaa, siitä huolimatta että hän on menossa elokuussa naimisiin.

Nuori mies lähestyy tyttöä. Jotain tapahtuu kauniina suviyönä, vielä enemmän tapahtuu juhannusyönä. Toisaalla sama nuori mies lähestyy toista tyttöä, ehkä rohkeammin päivänvalossa. Lähestytään, erkaannutaan. Tunteet kulkevat ihastumisesta rakastumiseen ja hämmennykseen, ehkä vihaankin tai johonkin määrittelemättömään. Kaikki on kerrottu kauniisti ja hienovaraisesti. Ketään ei tuomita. Tällaista elämässä tapahtuu.

”Tyttö käänsi katseensa päin poikaa, tummissa silmissä kiehui kostea uhma. Poikakin nousi. Kaksi ihmislasta seisoi siinä vastatusten, kummassakaan ei tuntunut olevan värähdystäkään jäljellä niistä kahdesta, jotka liikkuivat täällä kymmenen viikkoa sitten, ja joilla oli sama nimi kuin näillä. Tai näille ei tällä hetkellä sopinut mikään nimi. He olivat vain kaksi ihmislasta.”

SKS:n kustantamaan laitokseen on liitetty aikalaisarvioita. Niissä on havaittu, että kirjallisuuteemme oli ilmestynyt uusi lahjakas kertoja. Yksi arvostelija tosin teilasi kirjan pornografisena ja riettaana. Nykylukija ei löydä tästä pornografiaa eikä riettautta suurennuslasillakaan.

Asetelma kolmen nuoren kesäisistä suhteista vaikutti alusta alkaen tutulta, ja kirjan pohjalta onkin filmattu elokuva Poika eli kesäänsä, jonka olen joskus nähnyt televisiosta.

F. E. Sillanpää: Elämä ja aurinko
SKS 1994, 241 s.
Teoksen ensimmäinen painos 1916