torstai 27. kesäkuuta 2024

Rabindranath Tagore: Elämäni muistoja


Elämäni muistoja on nobelisti Tagoren kirjoitus siitä, miten hänestä tuli kirjailija ja miten hän löysi oman kirjailijanlaatunsa. Kirja on ilmestynyt kaksi vuotta Tagoren kuuluisimman teoksen Uhrilauluja jälkeen, mutta siihen saakka muistelmissa ei mennä.

Tagore oli varakkaan ja vaikutusvaltaisen bramiiniperheen nuorin, seitsemäs poika. (Sisarista hän ei sano mitään.) Varhaislapsuudessa hän oli täysin eristetty ympäröivästä yhteiskunnasta. Myöhemmin hän kävi koulua, mutta ei pitänyt siitä. Hyvän kasvatuksen hän kyllä sai, kotiopettajia oli tarpeen mukaan.

Perhe oli hyvin kulttuurimyönteinen. Hindujen pyhiä kirjoituksia, kuten upanisadeja, luettiin ja siteerattiin ulkomuistista. Jotkut isoveljet harrastivat säveltämistä ja kirjoittamista. Tagore sanoo lumoutuneensa runoudesta jo pienenä ja aloittaneensa runojen kirjoittamisen 8-vuotiaana. Kun hän ilmoitti isälleen aikovansa isona runoilijaksi, ajatukseen suhtauduttiin myönteisesti.

Tagore ei arvosta nuoruusaikaisia kirjoituksiaan, vaikka sai niitä julkaistuksi. Hän oli liian kokematon, eikä tuntenut elämää. Runollisen uransa merkittävimmäksi tapahtumaksi hän kutsuu sitä, kun ymmärsi voivansa vapautua perimätapojen kahleista. Runoihinsa hän alkoi olla tyytyväinen vasta, kun oli saanut kaksi ilmestyksenomaista kokemusta, joissa hän näki maailman uusin silmin.

"Kauemmin katsellessani minusta yht'äkkiä tuntui siltä, kuin verho olisi väistynyt katseeni tieltä, minä näin maailman ihmeellisessä loistossa, ja joka puolelta kuohuivat esiin kauneuden ja ilon aallot."

Kirjailijan näkemystä omasta kehityksestään on aina mukava lukea. Tämä yli satavuotias kirja olisi hyötynyt asiantuntevista selityksistä (muutamia oli, ilmeisesti suomentajan kirjoittamia). Esimerkiksi kirjoittaessaan henkilöistä, jotka ovat vaikuttaneet hänen ajatteluunsa, Tagore olettaa lukijan tietävän, keitä he ovat. Useita ei löytynyt edes googlaamalla. Siitä huolimatta Elämäni muistoja on Tagoren tuotannosta kiinnostuneelle suositeltavaa luettavaa.

Rabindranath Tagore: Elämäni muistoja
Suomentanut J. Hollo
Otava 1923, 296 s.
Bengalinkielinen alkuteos Jivansmriti 1912


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.