Romaanin
Tuuliajolla Berliinissä huomasin muutamasta blogista, ja kiinnostukseni
heräsi. Kirjailija Kästnerin tiesin ennestään vain moneen kertaan lukemastani
lastenkirjasta Lisen ja Lotten salaisuus, joka on edelleen tallessa
kirjahyllyssäni.
Berliinissä
haahuilee kirjallisuustieteen tohtori Jacob Fabian, joka hankkii elantonsa
mainostekstien kirjoittajana. Ajankohta sijoittuu vuosiin 1930–1931, jolloin
kirja on myös kirjoitettu. Aikalaiskirjallisuutta siis. Natsit eivät olleet
vielä nousseet, vaikka tulevasta on aavistuksia kirjassakin, vahvimmin Fabianin näkemässä
ekspressionistisessa unessa. Saksassa oli työttömyyttä ja köyhyyttä.
Vahvana eli tunne, että maailmansodan jälkeinen rauha oli ollut epäoikeudenmukainen.
Muutamaa vuotta
aiempia aikoja kuvaa Alfred Döblinin klassikko Berlin Alexanderplatz.
Se on paljon rankempi kuin Tuuliajolla Berliinissä.
”Niiltä
osin kuin tämä jättiläiskaupunki on kiveä, se on yhä lähes entisensä. Mitä
asukkaisiin tulee, kaupunki on jo pitkään muistuttanut hullujenhuonetta. Idässä
asuu rikos, keskustassa petos, pohjoisessa kurjuus, lännessä siveettömyys, ja
kaikissa ilmansuunnissa pesii tuho.”
Fabian
ei ole tyytyväinen elämäänsä. Hän oli odottanut jotakin muuta, mutta ei tunnu
tietävän, mitä. Dresdenissä asuvat vanhemmat haluaisivat pojan asettuvan
aloilleen. Fabian filosofoi
ystävänsä Labuden kanssa ja kulkee Berliinin
yöelämässä, päätyy satunnaisten tuttavien koteihin ja naisten sänkyihin. Labude
on idealisti, jolla on nuorison parhaimmistoon luottava utopistinen suunnitelma
Euroopan pelastamiseksi tuholta. Fabian on perimmältään hyväsydäminen
moralisti, joka kadottaa uskon omaan utopiaansa.
”Istuessaan aseman penkillä ja
puolustellessaan omaa moraalista asennettaan taloussuhdanteiden tutkijoita
vastaan Fabianissa heräsivät taas epäilyt, jotka matoina olivat nakertaneet
hänen mieltään jo pitkään. Olivatko nuo hänen toivomansa humaanit ja
kunnolliset normaali-ihmiset tosiasiassa toivomisen arvoisia? Eikö sellainen
maanpäällinen taivas, oli se sitten saavutettavissa tahi ei, ollut jo kuvitelmana
pirullinen?”
Tuuliajolla Berliinissä on pessimistinen teos loppuaan
myöten. Ja kyllähän jälkipolvet tietävät, kuinka sitten kävi.
Pidin siitä, että kirjassa olevat
selitykset oli sijoitettu loppuun luvuittain ilman, että tekstissä olisi ollut
viittauksia. Lukija voi halutessaan katsoa, onko selityksissä jotakin
hyödyllistä. Aika usein oli. Suomentajan essee Erich Kästneristä ja tämän
kirjan synnystä kannattaa myös lukea.
Muualla blogeissa: Donna mobilen kirjat, Mrs Karlsson lukee ja Kirjaluotsi.
Erich Kästner: Tuuliajolla Berliinissä
***********
Kirjassa on biseksuaalinen sivuhenkilö, joten saan osuman Helmet-haasteen kohtaan 39. Kirjassa on bi- tai panseksuaalinen henkilö.
Vaikuttava teos. Mainitsemasi Berlin Alexanderplatz minulla on ollut muutaman kerran jo tarkoitus lukea klassikkohaasteeseen, mutta jäänyt kuitenkin lukematta. Siitä tuli katsottua aikoinaan kehuttu tv-sarja.
VastaaPoistaBerlin Alexanderplatz on aika paljon raskaampi kirja luettavaksi kuin Tuuliajolla Berliinissä. Sarja minulta jäi aikoinaan katsomatta.
Poista