Gyeongha
on masentunut. Hänen on vaikea lähteä ulos asunnostaan. Hän yrittää joka päivä
kirjoittaa jäähyväiskirjeensä valmiiksi, mutta ei onnistu. Sitten, eräänä
päivänä, hän saa pitkäaikaiselta ystävältään ja työtoveriltaan Inseonilta
tekstiviestin. Inseon pyytää Gyeonghaa tulemaan heti. Hän on joutunut
sairaalaan satutettuaan kätensä
moottorisahalla. Gyeongha saa Inseonilta tehtävän: hänen on mentävä
Inseonin kotiin Jejun saarelle pelastamaan lemmikkilintu nälkäkuolemalta.
Siitä
alkaa Gyeonghan epätodellisen tuntuinen matka. Saarella on myrsky. Tuulee, sataa
lunta koko ajan tiheämmin.
”Tässä
alakuloisen hiljaisessa taajamassa, jossa kaikki liikkeet ovat sulkeneet
ovensa, ei taida olla muita hengittäviä, elollisia olentoja kuin me kaksi
pysäkillä seisojaa. Tukahdutan äkillisen halun ojentaa käteni ja pyyhkiä
vanhuksen valkoisiin kulmakarvoihin takertuneet lumihiutaleet. Tunnen outoa
pelkoa, että sillä hetkellä, kun käteni koskettaisi häntä, hänen kasvonsa ja
kehonsa haihtuisivat lumen sekaan.”
Kun
Gyeongha yön lumessa harhailtuaan pääsee Inseonin talolle, tunnelma alkaa
muuttua aavemaiseksi. Sähköt menevät poikki, vettä ei tule. Kuolleen ja haudatun
linnun varjo lentää seinällä. Inseon saapuu paikalle, käsi terveenä. Gyeongha
ei tiedä, mitä ajatella.
”Sillä,
jos Inseon on tullut tänne henkenä, minä olen elossa ja jos Inseon on elossa,
minä olen tullut tänne henkenä.”
Henkiä
tai ei, Inseon alkaa johdattaa Gyeonghaa sukunsa historian kautta Jejun
saarella ennen Korean sotaa tehtyyn verilöylyyn, jossa surmattiin
kymmeniätuhansia ihmisiä.
”Teki
ihminen ihmiselle kuinka hirveitä asioita tahansa, en uskonut enää hämmästyväni
mistään... Jotakin oli jo irronnut syvältä sydämestäni, eikä syntyneestä
kolosta tihkuva veri enää pulpunnut kirkkaanpunaisena. Rispaantuneessa
irtoamiskohdassa läikähteli tuska, jonka vain periksi antaminen saisi
lakkaamaan...”
Vaikka kirjassa on joukkomurhan
aikaisia raakoja tapahtumia, siitä jäi parhaiten mieleen tunnelma, pimeä
luminen metsä, jota valaisi vain kynttilän liekki, ja Inseonin äidin
sinnikkyys, kun hän oli yrittänyt selvittää veljensä kohtaloa.
Han Kang: Älä jätä hyvästejä
Gummerus 2024, 268 s.
Koreankielinen alkuteos 작별하지 않는다 2021
