Lumileopardin
sydän on jo kuudes osa Henkivartija-sarjassa.
Lehtolainen on ajan hermolla, kun Hilja Ilveskeron työnantaja on somevaikuttaja
ja monialayrittäjä, joka on saanut tappouhkauksia sisältäviä viestejä.
Hilja
liikkuu tässä kirjassa vuoristoisilla alueilla, ensin ikään kuin prologina
Sveitsissä Geneven lähellä ja myöhemmin Bulgarian lounaisosassa, jonne pääosa
tapahtumista ja loppuhuipennus sijoittuvat. Bulgaria on virkistävän tuore
ympäristö trillerissä, ja sen kuvaus on eläväistä. Historiallinen Rilan
luostari ja Stobin pyramidit kuuluvat juoneen, mutta vielä suuremman
vaikutuksen tekee vaikeakulkuinen vuoristo. Varjoliitimet eivät ole turhaan
kannen kuvassa. Välillä ollaan toki Suomessakin, lähinnä Tuusniemellä. Pieni
pohjoissavolainen kunta mainitaan useammin kuin varmaan koskaan missään muussa
kirjassa.
Juonesta
ei voi sanoa sen enempää kuin että siihen sotkeutuu Hiljan vanhoja vastustajia.
Sarjan aikaisempien osien lukemisesta on sikäli hyötyä. Hilja joutuu
myöntämään, että on vaaraksi läheisilleen. Hän myös mietiskelee omaa
itsenäisyyttään ja katkenneita miessuhteitaan. Alkaako Hilja kaivata
tasaisempaa elämää?
Lumileopardin
sydän on vahva jatko Henkivartija-sarjalle.
Aikaisemmista osista pitäneet pitänevät tästäkin. Ainakin minä viihdyin Hiljan
seurassa – ja korkeanpaikankammoisena
jännitin varjoliidettäessä.
Leena Lehtolainen: Lumileopardin sydän
Tammi 2025, 367 s.

Mää oon tykänny tästä sarjasta. Aattelin alottaa tän alusta nyt ku uusia osia tullu ni kiva lukea sitte kaikki putkeen.
VastaaPoistaTässä sarjassa on joidenkin kirjojen välissä niin monta vuotta, että on ihan hyvä aloittaa alusta.
Poista