Jenni Räinä: Veden ajat

 

Tietokirjallisuuden Finlandialla palkitun Jenni Räinän uusin teos on Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman.

”Isäni ja minun sukupolveni asettuu historian janalla toisiaan vastakkain. Isäni syntymän aikaan 1930-luvulla laajat avohakkuut puuttuivat ja vedet olivat monin paikoin miltei koskemattomia. Minun sukupolveni ei ole nähnyt näitä vesiä, meillä on jäljellä jäljet. Emmekä pysty ymmärtämään muutoksen laajuutta.”

Räinä haluaa ymmärtää, mitä vesille on tapahtunut. Hän vertaa isänsä kertomuksia ja omia lapsuuden kokemuksiaan nykyaikaan. Kirja on henkilökohtainen, mutta sisältää samalla paljon tietoa. Miksi ennen kirkas vesi on nyt ruskeaa? Miksi syystulvat yleistyvät? Kun Räinä kulkee luonnossa jonkun asiantuntijan kanssa, kuten luvussa Lähde lähdetutkija Iina Eskelisen kanssa, kehityskulut tulevat konkreettisiksi ja ymmärrettäviksi.

Selitystä sille, miksi emme havahdu tapahtuviin muutoksiin ajoissa, voi hakea 1990-luvulla kehitetystä käsitteestä liukuvat perustasot. Sen mukaan jokainen sukupolvi ottaa lähtökohdaksi oman aikansa olosuhteet, eikä ota huomioon aikaisempia menetyksiä.

Luvussa Muinainen meri Räinä pääsee paljon kauemmas kuin isänsä aikaan. Hän kulkee Perämerestä kohonneella maalla etsimässä kiviröykkiöitä, joita on kasattu kivikauden lopulla entisen merenrannan lähelle. Nykyaika on tuonut niiden ympäristöön tuulivoimaloita.

Veden ajat kuljettaa lukijan kirjailijan mukana metsiin, ojitetuille soille ja purojen varsille. Se muistuttaa, että luonto on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Vesiä ei voi suojella huolehtimatta metsistä. Kirja on myös surutyötä isän kuoleman jälkeen.

”Nämä ovat minulle veden aikoja. Aikoja täynnä ikävää, joka virtaa ja lainehtii pois ja takaisin, pulppuaa syvänteissä joita en tunne.”

Jenni Räinä: Veden ajat – Matka läpi muuttuneen maiseman
Like 2025, 221 s.