Pinnan alla – Olentoja syvyyksistä

 

Pinnan alla – Olentoja syvyyksistä (toim. Hanna Morre Matilainen ja Frida Burns) on Osuuskumman julkaisema novelliantologia. Kaikki novellit liittyvät jollakin tavalla veteen ja useimmat vedessä viihtyviin taruolentoihin.

Kokoelman aloittaa Magdalena Hain Neidonkampa. Se on opetuksen sisältävä aikuisten satu Otso Mesikämmenestä, järvenneidosta ja Näkistä. Seuraava novelli on Maija Nyströmin Kävin koreasti jaloilla. Nimi jo sanoo, että taustalla on kaikkien tuntema satu. Nyt pieni – eikä enää nuori – merenneito on vanhainkodissa. Loppuratkaisu on paljon tyydyttävämpi kuin Andersenin sadussa.

Suomalaisten järvien syvyyksissä voi lymytä vaikka Tuonela ja pelottavia tai yllättäviä olentoja, kuten näyttävät Janos Honkosen Veen alle on meillä matka ja Vesa Sisätön Häpeän herra sekä Carita Forsgrenin kirjoittama niminovelli Pinnan alla. Viimeksi mainitussa on vahva luonnonsuojeluteema. Ilmastonmuutos on taustalla Mia Myllymäen novellissa Uoman täydeltä kyyneliä, jossa esiintyy asteekkien ja mayojen mytologinen jumaluus sulkakäärme.

Nimen Pinnan alla voi tietysti ymmärtää symbolisesti, mikä näkyy selvimmin Edith Arkon novellissa Kaksi ratsua. Parantumattomasti sairas Petra on ollut arka ja ihmissuhteissaan vetäytyvä, kunnes hän vapautuu kohdatessaan samana päivänä Kallaveteen syöksyvän mustan hevosen ja seksikkään skotlantilaisen Lachlanin.

Parhaiten minulle jäi mieleen kaksi novellia, Frida Burnsin Ja se kasvoi vain ja Heikki Nevalan Vihtori Komulaisen sielunmaisema. Burnsin novellissa se mikä kasvaa on kraken, jonka biologian opiskelija Verna löytää järvestä ja ottaa mukaansa. Krakenista tulee Vernalle päähänpinttymä, hän suorastaan rakastuu siihen. Lopputulos on dystooppinen. Vihtori Komulaisen sielunmaisema poikkeaa eniten muista novelleista. Siinä vesikin esiintyy lumena ja jääpuikkoina. Minusta novelli on välillä humoristinen, vaikka siinä on lumiukoista saatu irti kauhuelementtejä ja loppu on surullinen. Lähtötilanteessa Vihtori on raivoissaan, kun uusi naapuri on kipannut lumet pihaltaan Vihtorin ikiaikaiseen säilytyspaikkaan, rajaojaan.

Osuuskumman julkaiseman antologian novellit ovat spekulatiivista fiktiota erilaisin painotuksin. Viimeinen novelli Hanna Morren Okeanoksen aarre on kirjoittajansakin määrittelyn mukaan romantasiaa. Olen lukenut aika vähän spefiä, mutta näihin novelleihin oli virkistävää tutustua – eikä lainkaan pelottavaa.

Pinnan alla – Olentoja syvyyksistä, toim. Hanna Morre Matilainen ja Frida Burns
Osuuskumma 2025, 237 s.