Minna Lindgren: Vihainen leski

 

Olen lukenut Minna Lindgrenin Ehtoolehto-trilogian ja pidin siitä. Vihainen leski jatkaa samalla tyylillä ja samaa aihetta sivuten, vaikka tässä ei ollakaan vanhusten hoivakodissa.

Vihainen leski on täynnä satiiria ja mustaa huumoria. Ullis (Ulla-Riitta) on jäänyt leskeksi 74-vuotiaana oltuaan vuosikaudet miehensä omaishoitaja. Nyt hän on vapaa! Hän voisi aloittaa uuden elämän, kun vain tietäisi, miten ja minkälaisen. Räväkkä ystävä Pike yrittää auttaa vetämällä mukaan kosteisiin ravintolailtoihin ja netin seurustelupalstoille, mutta pitemmän päälle ne eivät ole Ulliksen juttu.

Satiiri on huipussaan, kun Ulliksen lapset, tytär ja poika, kohtelevat täysjärkistä äitiään kuin hänestä olisi hetkessä tullut avuton vanhus. Hoivakotiinkin käydään tutustumassa hykerryttävän absurdein seurauksin. Ullis tulee paremmin toimeen poikansa ”toisen tuotantokauden” neljävuotiaiden kaksosten kanssa, vaikka ei pääsekään selville siitä, kumpi heistä on Sammal ja kumpi Pisara. Isoäidin ja lastenlasten yhteinen iltapäivä Ulliksen uudessa asunnossa on riemastuttava.

Uusi asunto – sen ostaminen ja vanhan myyminen on alku Ulliksen itsenäistymiselle ja oman elämän haltuunotolle.

Vihainen leski on hauskaa luettavaa, mutta on se välillä raivostuttavaakin. Kuva vanhoiksi luokiteltujen ihmisten kohtelusta ei ole kaunis. Muuta huomautettavaa minulla ei kirjasta ole kuin yletön kiroilu, kun vihainen Ullis ajatuksissaan käy läpi elämäänsä. Kiroiluun suhtautuminen on ihan vain oma ongelmani. Jos olisin lukenut kirjan, se ei olisi niin haitannut, mutta kuunnellessa häiritsi.

Minna Lindgren: Vihainen leski
Teos 2018, äänikirjan kesto 7 h 27
Lukija Kaija Pakarinen
Kuuntelin E-kirjastosta

***********

Helmet-haaste: kohta 33. Kirjan päähenkilö on yli 60-vuotias.