Annukka Salaman Sulamispiste
sai Blogistanian Kuopus -palkinnon vuoden 2025 parhaasta nuortenkirjasta. Olin
paikalla Oodissa, kun Blogistanian-palkitut saivat kunniakirjansa. Vasta siinä
tilaisuudessa havahduin tämän kirjan olemassaoloon. En todellakaan kuulu
varsinaiseen kohderyhmään, mutta suvaitsevaisuutta korostava aihe on tärkeä, ja
jääkiekkoa olen seurannut vuosikaudet (oikeammin vuosikymmenet).
Minäkertoja on Oliver Järvinen,
joka ihailee NHL:n ykkösvaraukseksi ennakoitua Niklas Gauffinia niin, että on
jopa valinnut hänet puhelimensa taustakuvaan. Gauffin on Suomen ja Ruotsin
kaksoiskansalainen, ja kun hän valitsee Suomen, poikien tiet kohtaavat U18-
maajoukkueessa. Miten Oliver sinne pääsee, on oma tarinansa, ehkä ei aivan
mahdollinen muualla kuin juuri tarinoissa. Vinkin jatkotapahtumista saa kirjan
kannesta, jossa on kauniisti kiemuralla sateenkaarenväriset luistinten nauhat.
Maajoukkueen kapteeni on fiksu
poika, jolla on auktoriteettia. Erään sananvaihdon jälkeen hän pitää
pelaajilleen puhuttelun, jossa hän korostaa heidän esikuva-asemaansa ja sen
vaatimaa käytöstä. Vähemmistöjä ei
haukuta, eikä naisia loukata. Hän lopettaa sanoihin, joiden toivoisi leviävän
laajemminkin.
”Jääkiekko on kontaktilaji,
mutta se on sitä vain kaukalossa. Kaukalon ulkopuolella te kunnioitatte toisten
ihmisten rajoja. Mä olen päättänyt, että Suomessa tän lajin toksinen maine
päättyy meihin ja kuka edes hengittää toiseen suuntaan mun vahtivuorolla,
lentää tästä koulusta ja joukkueesta pihalle kuin leppäkeihäs. Onko tämä selvä?”
Sulamispiste on erinomainen nuortenkirja.
Kaikki on kunnossa: aihe, juoni, kieli ja sympaattiset päähenkilöt. Jopa kaltaiseni
mummoikäinen jääkiekkofani luki Sulamispisteen mielellään. Lopusta jäi
hymy huulille.
Annukka Salama: Sulamispiste
WSOY 2025, 359 s.
***********
Helmet-haaste: kohta 9. Kirjassa on jääkiekkoilija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.