Alejandro Zambra: Poeta chileno

Romaanin Poeta chileno (suom. Chileläinen runoilija) ensimmäinen päähenkilö on Gonzalo, joka haluaisi olla runoilija. Hän saa julkaistuksi runokirjan, kun maksaa itse osan kustannuksista. Myöhemmin hänestä tulee tutkija ja kirjallisuuden opettaja, ja hän myöntää, etteivät hänen omat runonsa olleet hyviä. Gonzalon runoilijahaaveiden vielä kukoistaessa hän asuu yhdessä Claran kanssa, jolla on poika Vicente. Gonzalo on hyvä ja omistautunut isäpuoli. Kirjassa on mainiota leikittelyä sanasta isäpuoli (padrastro) johdettujen perhesuhteisiin liittyvien uudissanojen kanssa.

Luin aiemmin tänä vuonna Zambralta ennen Poeta chilenoa ilmestyneen suomentamattoman romaanin La vida privada de los árboles, jossa asetelma oli aika lailla sama kuin tässä eli kirjailijuudesta haaveileva isäpuoli ja lapsi (tosin tyttö). Se oli paljon tiiviimpi ja ajallisesti rajoittuneempi kuin Poeta chileno.

Vicente on toinen päähenkilö. Häneen siirrytään, kun Gonzalo ja Clara riitelevät ja Gonzalo lähtee perheestä ja tarinasta, kunnes taas ilmestyy aivan lopussa. Siirtymän kohdalla hypätään kymmenisen vuotta eteenpäin, ja kirjan intensiteetti katoaa hetkeksi, varsinkin kun huomio kiinnitetään joksikin aikaa uuteen henkilöön eli Pruhun. Pru on yhdysvaltalainen toimittaja, joka on tullut Chileen kirjoittamaan reportaasia aivan eri aiheesta, mutta kirjoittaa lopulta chileläisistä runoilijoista Vicenten inspiroimana. Vicente haluaa myös runoilijaksi.

Prun kautta katsotaan Chilen runouskenttää ulkopuolisin silmin. Hän haastattelee useita runoilijoita. Heistä osa on fiktiivisiä, osa puolestaan oikeita runoilijoita, joista tiesin ennestään vain Nicanor Parran. Prun kohtaamiset runoilijoiden kanssa ovat useimmiten huvittavia. Huippuna on juhlat, joissa päädytään käsirysyyn. Pru lähtee juhlista erään ei-runoilevan sivuhenkilön kanssa, joka sanoo hakeutuvansa runoilijoiden maailman liepeille, koska se on parempi, aidompi, eikä niin surullinen, ja koska runoilijat uskovat lahjakkuuteen ja ovat vapaampia kuin muut.

Poeta chileno rönsyilee aika paljon. Tuntuu, että sitä olisi voinut tiivistää. Toisaalta tällaisena se luo eloisan kuvan runoilijuudesta haaveilevista Gonzalosta ja Vicentestä. Vicenten kohdalla haave voi vielä jopa toteutua. Kirjan parissa aika ei tule pitkäksi, vaikka sivuja on paljon. Ja vielä: jos joku ihmettelee, mitä tekemistä kannen kissalla on tarinan kanssa, niin kissa on Vicenten rakas Oscuridad.

Suomenkielisestä Chileläisestä runoilijasta on kirjoitettu muun muassa blogeissa Kirjojen kuisketta ja Kirjakimara.

Alejandro Zambra: Poeta chileno
Anagrama 2020, 423 s.

***********

Helmet-haaste: kohta 17. Kirjan nimessä on jokin kansallisuus.