 |
| Niina / Yöpöydän kirjat |
”Jo vaaliruhtinas Yrjö
Wilhelmin ajoilta von Briest-suvun hallussa olleen Hohen-Cremmenin herrastalon
etupuolella lankesi kirkas päivänpaiste keskipäivän hiljaisuudessa lepäävälle
kylätielle; puiston ja puutarhan puolella loi suorakulmaisesti suunniteltu kylkirakennus
leveän varjon ensin valko- ja viheriäruutuiselle liuskakäytävälle ja sitten
suureen istutuspyörylään, jonka keskellä oli aurinkokello ja jonka kehän
muodosti canna indica ja rabarberipensaat.”
Varoitus: koska kyseessä on
klassikko, paljastan juonesta enemmän kuin yleensä. Saksankielinen alkuteos on
nimeltään Effi Briest päähenkilön mukaan. Vanhemmat kihlaavat 17-vuotiaan Effin
häneltä mitään kysymättä paroni Geert von Innstettenille, joka on kaksikymmentä
vuotta vanhempi ja lisäksi Effin äidin entinen kosiskelija. Vanhemmat ovat
sinänsä hyvin ymmärtäväisiä ja rakastavat ainoaa lastaan, mutta aviomiehen
valinta kuului heidän säädyssään tuohon aikaan vanhemmille.
Suomennoksen nimi Nuoren
naisen kohtalo kertoo, ettei tässä hyvin käy. Ennen häitä Effi tunnustaa
äidilleen hieman pelkäävänsä Innstetteniä, vaikka mies on hänelle hyvä ja
hellä. Innstetten on korkea-arvoinen valtion virkamies, jolla on luja luonne ja
vahvat periaatteet. Effin isä epäilee, onko Innstettenin mahdollista voittaa
Effin rakkaus. Hänen asemapaikkansa on pohjoisessa Itämeren rannikon pienessä
kylpyläkaupungissa, jossa ”henkevä pikku olento” ikävystyy helposti. Kun
kaupunkiin saapuu uusi komea sotilaspiiripäällikkö Crampas, Effi haksahtaa
hänen pauloihinsa. Pieni Anni-tytär tai Crampasin vaimo eivät ole esteenä. Kun
Innstetten saa siirron Berliiniin, Effi pääsee irti rakastajastaan, mutta
ikävän sattuman kautta Innstetten pääsee jälkikäteen suhteesta selville, ja
avioliitto päättyy siihen. Effistä tulee hylkiö, hän menettää tyttärensä,
vanhemmatkin kieltävät hänet, mutta onneksi he sentään antavat myöhemmin
anteeksi. Effi ei kestä kauan. Hän sairastuu ja kuolee.
Nuoren naisen kohtalo on aikaansa sidottu psykologinen
avioliittoromaani. Kirjoittajan myötätunto on selvästi Effin puolella. Hän on
liian nuori, liian yksinäinen, eikä hänen puolisonsa selvästi ymmärrä hänen
tarpeitaan. Vähän enemmän huomaavaisuutta, vähän enemmän hellyyttä olisi
saattanut riittää. Effi kärsii käytöksestään.
”»Ja sieluani rasittaa
syyllisyys», toisti hän. »Niin, se o n sielussani. Mutta r a s i t t a a ko
se? Ei. Ja juuri siitä syystä minä säikyn itseäni. Se, mikä rasittaa, on
jotakin aivan toista – pelontuskaa, kuolemanpelkoa ja ainaista pelkoa, että se
voi kuitenkin tulla ilmi. Ja sitten vielä, pelon lisäksi . . . häpeä. Minä
häpeän.»”
Innstettenin ajatuksiin katsotaan
vain harvoin. Kun hän on vaunuissa menossa kohti kaksintaistelua Crampasin
kanssa, hän miettii, onko liian ankara Effiä kohtaan ja tekeekö kaiken vain
periaatteen vuoksi.
”Kosto ei ole mikään kaunis
asia, mutta inhimillinen, ja sillä on inhimillinen oikeutuksensa. Mutta näin
ollen se kaikki tapahtui erään mielikuvan, erään käsitteen vuoksi, oli tehty
juttu, puoli komediaa.”
Minusta Nuoren naisen kohtalo
on hyvä klassikko. Se ansaitsisi olla tunnetumpi kuin on. Saksassa sitä kyllä käsitellään kouluissa. Siellä sen pohjalta
on myös tehty viisi elokuvaa. Niistä Rainer Werner Fassbinderin ohjaama olisi ollut
viime vuonna katsottavissa Yle Areenassa, mutta meni minulta ohi.
Tämänkertaista kirjabloggaajien
klassikkohaastetta vetää blogi Jotakin syötäväksi kelvotonta. Siellä on yhteenveto kaikista haastekirjoituksista.
Olen osallistunut
klassikkohaasteeseen joka kerta. Tässä linkit aikaisempiin kirjoituksiini:
Alastalon salissa, Nuoren Wertherin kärsimykset, Laulu tulipunaisesta kukasta, Sudenmorsian, Arkielämää, Hanna, Kadonnutta aikaa etsimässä 1, Mustalaisromansseja, Makiokan sisarukset, Kasvattitytön tarina, Isänmaa, Mirdja, Mandariinit, Max Havelaar, Pantagruel, Tau nolla, Kristiina Lauritsantytär, Koti ja maailma, Levottomuuden kirja, Frankenstein, Optimisti (Candide), Aarresaari
Theodor Fontane: Nuoren naisen kohtalo
Suomentanut J. Hollo
Gummerus 1924, 418 s.
Saksankielinen alkuteos Effi Briest 1895
