Karel Čapek: Puutarhurin vuosi

 

Luin pari vuotta sitten Karel Čapekin hauskan Koiratarinoita. Puutarhurin vuosi on kirjoitettu samanlaiseen liioittelevaan pakinatyyliin. Nimen mukaisesti kirjassa kuvataan (yli-)innokkaan puutarhurin vuotta kuukausi kerrallaan.

Vaikka Puutarhurin vuosi on melkein sata vuotta vanha ja sen puutarha on Keski-Euroopassa, siinä on paljon tuttua. Kasvit ovat pitkälti samoja, kuten syksyllä kukkivat kultapiisku, syysasteri ja krysanteemi, mutta syksy tulee myöhemmin ja kevät aikaisemmin kuin meillä.

”Huhtikuinen puutarhuri onkin ihminen, joka juoksee nuutuva taimi kädessään kaksikymmentä kertaa puutarhansa ympäri etsimässä maapalaa, jolla ei kasva vielä mitään. ”Ei, tähän ei mahdu”, hän murahtaa hiljaa, ”tässä ovat ne kirotut krysanteemit; tässä leimut tukahduttaisivat sen, ja tuossa on tervakko, piru vieköön. Hm, tähän on levinnyt kello eikä tuon kärsämönkään vieressä ole tilaa – minne ihmeeseen panisin tämän?””

Tammikuussa puutarhuri viljelee ilmoja, kun ei muutakaan voi (lihavoinnit kirjan mukaan). Myöhemmin hän (yrittää) kasvattaa kasveja siemenistä, alkaa jahdata kevään ensimmäisiä merkkejä ja villiintyy, kun kukat huhtikuussa puhkeavat. Puutarhuri kaivaa, möyhentää, istuttaa, kitkee, lannoittaa. Kesälomalle hän ei uskalla lähteä, ja jos uskaltaa, hän on varma, että apuun pyydetty kastelija tuhoaa koko puutarhan. Heinäkuussa puutarhuri silmikoi ruusuja ja leikkaa haavan sormeensa. Hän myrkyttää tuholaisia, poistaa kuihtuneita kukkia, leikkaa ruohoa, haravoi. Syksyllä hän istuttaa, siirtää, ottaa mukuloita talteen, kattaa kukkia havuilla. Puutarhurin työt eivät lopu.

”Puutarha ei ole koskaan valmis. Siinä mielessä se muistuttaa ihmisten maailmaa ja kaikkia ihmisten tekemisiä.”

Omaa pientä pihaani ei voi kutsua puutarhaksi, mutta sitäkin pitää kastella. Joskus olin tyytyväinen, että naapurit eivät nähneet. Čapekilla on ilmeisesti ollut samanlaisia kokemuksia.

”Voisi luulla, että puutarhan kasteleminen on aivan yksinkertaista, etenkin, jos on käytössä letku. Pian kuitenkin käy ilmi, että letku on tavattoman katala ja vaarallinen otus, mikäli sitä ei ole kesytetty. Se kiemurtelee, hyppii, poukkoilee, päästää alleen paljon vettä ja kaivautuu nautinnolla liejuun, jonka on ensin itse luonut. Sen jälkeen se käy kastelijan kimppuun ja kietoutuu hänen jalkojensa ympärille; sitä on polkaistava, ja samassa se hyppää pystyyn ja kiertyy kastelijan vyötärön ja kaulan ympärille.”

Puutarhurin vuosi on hilpeää luettavaa. Uskoisin, että ainakin puutarhureita se hymyilyttää, ellei jopa naurata. Kirjailijan veljen piirroskuvitus sopii tekstiin täydellisesti. Hänen piirtämänsä on myös kannen kuva.

Karel Čapek: Puutarhurin vuosi
Suomentanut Eero Balk
Basam Books 2002, 208 s.
Tšekinkielinen alkuteos Zahradníkův rok 1929
Kuvitus Josef Čapek

***********

Helmet-haaste: kohta 10. Kirjassa leikataan.