Álvaro Pombo sai vuonna 2024
espanjaksi kirjoittavalle kirjailijalle elämäntyöstä myönnettävän
Cervantes-palkinnon. Hänen romaaninsa El temblor del héroe (Sankarin
vapina) sai Premio Nadal -palkinnon 2012. Pombon tuotantoa ei ole suomennettu.
Román on tunnettu filosofi ja
entinen filosofian opettaja. Hän on nauttinut työstään nuorten kanssa.
Eläkkeellä hän tuntee itsensä yksinäiseksi ja tarpeettomaksi. Häneltä on
kadonnut ”sankarillinen hurmos”, jota hän painotti opetuksessaan. Elena ja
Eugenio ovat Románin ystäviä, hänen entisiä opiskelijoitaan, mutta eivät
filosofeja, vaan traumatologeja. He ovat omistautuneet ihmisen fyysisen
rakenteen korjaamiseen. Kirjan tarinassa he ovat tarkkailijoita, joiden kanssa
Román selvittelee omia tuntemuksiaan. Elena on väsyneesti rakastunut Romániin,
joka on sallinut sen.
Románin elämää virkistää nuori toimittaja
Héctor, joka haastattelee häntä juttusarjaan. Se käsittelee kuuluisia
henkilöitä, jotka ovat kadonneet julkisuudesta. Héctor ja Román viihtyvät
toistensa seurassa ja ystävystyvät. Héctor sinnittelee surkealla harjoittelijan
palkalla, ja kun hän jää ilman asuntoa, Román tarjoaa hänelle väliaikaisesti
yhtä huonettaan.
Héctor esittelee Románille
Bernardon, joka on kertomuksen varsinainen muutostekijä. Bernardo on käyttänyt
Héctoria hyväksi ollessaan tämän opettaja. Myöhemmin he ovat tavanneet
satunnaisesti. Heidän suhteensa ei ole enää fyysinen, mutta Héctor ei pääse
henkisesti irti Bernardosta. Bernardon huomaa ensimmäisestä esiintymisestään
vastenmieliseksi. Niin huomaa Románkin, mutta hänestä tulee utelias. Bernardo
on taitava puhuja ja lirkuttelee itsensä Románin lähelle. Románilla on
vuokrahuoneisto, joka sattuu olemaan tyhjänä. Hän vuokraa sen Bernardolle,
vaikka tiedossa on, että tällä voi olla vaikeuksia maksaa vuokraansa. Héctor
vakuuttaa Románille, että Bernardo on luotettava. Rahalla on kirjan lopun
tapahtumissa suuri merkitys.
Vuokranmaksusta ei tule mitään,
ja muutenkin Bernardon käytös muuttuu niin, että Román pettyy. Hän myöntää,
että Bernardo on Sartren luistelija, joka liukuu elämän pinnalla ottamatta
vastuuta mistään. Bernardo on oikeakin luistelija. Hän rullaluistelee päivittäin
pitkin Madridin katuja joko yksin tai kaveriporukassa.
Näistä ihmissuhteista seuraa
lopussa katastrofi, jonka uhri on Héctor. Hänellä on edessään kaksi mallia,
Román ja Bernardo. Hän valitsee jälkimmäisen. Kumpikin heistä olisi voinut auttaa,
mutta Román on liian passiivinen ja Bernardo vastuuton. Kaikki muut selviävät eteenpäin
paitsi Héctor. Hän murskaantuu, kirjaimellisesti.
El temblor del héroe on täynnä viittauksia
filosofeihin. On Platon, Kierkegaard, Sartre ja muita. Koko kirja tuntuu
filosofiselta rakennelmalta, jossa kukin henkilöistä on palanen tarkasti
määritellyssä kohdassa. En voi sanoa pitäneeni kirjasta, mutta toisaalta sen
lukemisesta on jo jonkin aikaa, ja se on vaivannut ajatuksiani harvinaisen
pitkään.
Álvaro Pombo: El temblor del héroe
Destino 2012, 222 s.
