Lorcan kotimuseo Granadassa

Lorcan huoneen ikkuna ylhäällä vasemmalla

Federico García Lorcan (1898–1936) kotimuseo on hänelle omistetun puiston keskellä Granadassa. Talo oli yksi Lorcan varakkaan isän kiinteistöistä, ja sitä käytettiin kesäasuntona. Lorca työskenteli siellä huoneessa, jonka kalustus on osittain alkuperäistä. Sisällä ei saanut ottaa kuvia.

Kävin museossa marraskuussa, eikä siellä ainakaan silloin ollut tungosta. Museoon pääsee vain opastetulle käynnille, ja meidän ryhmäämme ilmaantui seitsemän osallistujaa. Mitään aikavarausta ei tarvita. Maksu on muodollinen kolme euroa ja eläkeläiseltä vain yksi. Pätevän tuntuinen opas kertoi samat asiat espanjaksi ja englanniksi. Lorcan huoneen lisäksi näimme yhteisiä tiloja kuten oleskeluhuoneen ja keittiön. Alakerrassa on yhdessä huoneessa Lorcaan liittyviä taideteoksia (yksi on Dalín), ja onpa siellä myös piano, jota Lorcan ystävä säveltäjä Manuel de Falla soitti muun muassa Lorcan pikkusiskon syntymäpäivillä (yksi oppaan kertomista anekdooteista). Yläkerrassa on vaihtuvia näyttelyitä.

Lorcan kotimuseo on sympaattinen tutustumiskohde hänen runoudestaan pitäville, ja tietysti kaikille muillekin kirjallisuudesta ja historiasta kiinnostuneille.

Kirjastossa Amsterdamissa

 

Kävin muutaman päivän matkalla Amsterdamissa (siitä aiheutui pieni bloggaustauko). Matkoilla on aina kiva tutustua paikallisiin kirjastoihin. Amsterdamin kirjastolaitos on nimeltään OBA (Openbare Bibliotheek Amsterdam). Kymmenkerroksinen pääkirjasto on valmistunut 2007 ja sijaitsee lähellä päärautatieasemaa. Kirjasto on todella vaikuttava, suuri ja valoisa. Siellä on paljon tilaa opiskeluun, lukemiseen ja istuskeluun. Pohjakerroksen lastenosasto on värikäs ja houkutteleva. Kiertelin eniten romaaneille omistetussa toisessa kerroksessa. Alla olevissa kuvissa on Max Seeckin kirjoja ja - jos katsoo tarkasti - Arto Paasilinnan De huilende molenaar (Ulvova mylläri, mikäpä muukaan Hollannissa).

Kävin myös kirjakaupassa, josta ostin Jente Posthuman yhden teoksen. Posthuman What I'd Rather Not Think About oli Booker Prize -ehdokkaana viime vuonna. Kirjallisia kohteita Amsterdamissa ei oikein ole (Anne Frankin talo tietysti, mutta siellä olen käynyt aiemmin). Hollanti on kuuluisa kuvataiteesta. Yhtään Nobelin kirjallisuuspalkintoa sinne ei ole mennyt.

Nobel-palkinnoista puheen ollen, huomenna saamme tietää uuden nobelistin. Tänä vuonna en edes yritä arvailla, kuka palkitaan.

Henrik Ibsenin kotimuseo Oslossa

Kansallisteatterin edessä seisovat Ibsen (vasemmalla) ja nobelisti Björnson.

Kävin kesäkuun alussa lyhyellä matkalla Oslossa. Kirjoihin liittyviä käyntikohteita oli kaksi: Ibsenin kotimuseo ja Oslon pääkirjasto. Ibsenin kotimuseo on kirjailijan viimeisessä asunnossa, jossa suurin osa kalustuksesta on alkuperäistä ja aitoa. Asuntoon pääsee vain opastetulle kierrokselle. Minun kanssani samalla kierroksella oli vain kolme muuta kiinnostunutta, joten oli hyvä tilaisuus tehdä kysymyksiä. Ibsenin työhuoneeseen ei saanut kävellä sisälle, koska siellä on alkuperäinen lattia, eikä kopio. Ovelta pääsi kurkistamaan. Asunnon lisäksi museossa on näyttely, jossa on tietoja Ibsenin elämästä ja teoksista,  näytelmien ensipainoksia ja sekalaista kirjailijalle kuulunutta tavaraa kuten hänen kuuluisa silinterinsä. Museon oheen on rakennettu pieni teatteri, jota päästiin myös katsomaan. Opas sanoi, että se on lähes käyttämättömänä, koska rahoitusta ei ole tarpeeksi (Norjassa?).

Työhuone

Ensipainoksia

Oslon pääkirjaston rakennus on uusi, vuodelta 2020. Kerroksia on monta ja mielestäni kirjasto oli jokseenkin sekava, ja meluisa. Se ei ollut lainkaan niin tyylikäs kuin Oodin ylin kerros. Mutta kirjasto oli selvästi suosittu. Aika moni kävijä oli siellä viettämässä aikaa sateisena päivänä.

Paasilinnoja oli pitkä rivi.

Nobel-museo ja Dramaten

Kävin hiihtolomamatkallani Tukholman Nobel-museossa. Museo on aivan vanhankaupungin keskustassa Suurtorin varrella. Perusnäyttelyn lisäksi siellä oli kaksi vaihtuvaa näyttelyä. Perusnäyttelyssä esitellään palkinnon historiaa ja eri alojen nobelisteja. Katselin muun muassa viime vuoden nobelistien museolle lahjoittamia esineitä. Toisessa vaihtuvassa näyttelyssä oli Bob Dylanin ja Kazuo Ishiguron teosten erikoissidoksia.

Museon varsinainen ponnistus oli näyttely Martin Luther Kingistä. Martin Luther King Jr. sai Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1964, kaksi vuotta ennen kuin hänet murhattiin. Vietin näyttelyssä pitkän aikaa lukien Kingin elämästä ja toiminnasta ja katsellen videoita. Olin juuri edellisenä iltana nähnyt Spike Leen elokuvan BlacKkKlansman. Samassa aihepiirissä pysyttiin.

Olen kauan halunnut käydä Dramatenissa. Nyt olin Tukholmassa ensimmäistä kertaa näytäntökauden aikana, joten tilaisuus piti käyttää hyväksi. Suurella näyttämöllä meni Ronald Harwoodin näytelmä Pukija (Påklädaren). Olen nähnyt sen elokuvana, jossa pukijana on Ian McKellen ja vanhaa Shakespeare-näyttelijää esittää Anthony Hopkins.

Dramatenissa näytelmä oli ohjattu hyvin perinteisesti tavalla, joka perustuu täysin kahta suurta roolia esittävien näyttelijöiden taitavuuteen ja karismaan. Ja Dramatenissa oli sellaiset: Krister Henriksson ja Sven-Bertil Taube.

Fysiikan nobelistin Donna Stricklandin lahjoitus

Strindberg-museo Tukholmassa

Kävin hiihtolomalla Tukholmassa ja siellä Strindberg-museossa. En ole perehtynyt hänen tuotantoonsa kovin hyvin. Olen lukenut vain romaanit Punainen huone ja Hullun puolustuspuhe ja nähnyt Neiti Julien elokuvana. Siitä huolimatta museo oli kiinnostava kohde.

Strindbergsmuseet on muutakin kuin kotimuseo. Ensimmäisessä huoneessa ajoitetaan kirjailijan elämän tärkeät tapahtumat, sekä ammatilliset että henkilökohtaiset. Sen jälkeen näyttely keskittyy Strindbergin eri puoliin, joita lähestytään vastakohtien kautta: naisvihaaja – naisten rakastaja, sosialisti – vanhoillinen, ateisti – uskonnollinen, ja niin edelleen.

Strindbergin laaja-alaisuus korostuu. Hän oli kirjailija, mutta myös maalari ja valokuvaaja ja yritti jopa tieteentekijänä eri aloilla. Hänen kirjastossaan on yli 300 kielitieteellistä teosta  ja kymmenittäin eri kielten sanakirjoja. Kaiken kaikkiaan Strindbergin kirjastossa on lähes 7000 teosta, mutta valitettavasti kirjastoon pääsee tutustumaan vain opastetuilla ryhmäkierroksilla.

Museon helmi on kuitenkin Strindbergin koti, hänen viimeinen asuntonsa. Huonekalut ovat aitoja, Strindbergin itsensä hankkimia. Museon esitteessä sanotaan, että työhuoneen kirjoituspöydän esineet ovat juuri siinä tarkassa järjestyksessä kuin ne Strindbergillä olivat.

Ruotsalaiset ovat myöntäneet Nobelin palkinnon monelle omalle kirjailijalleen, esimerkiksi hyvin kuuluisille (?) Verner von Heidenstamille ja Erik Axel Karlfeldtille. August Strindberg on edelleen yksi tunnetuimpia ruotsalaisia kirjailijoita ja on hänestä mitä mieltä tahansa, niin on kummallista, ettei hän saanut Nobelia.

Strindbergsmuseet, Drottningsgatan 85, Tukholma

Kiitän museota luvasta ottaa ja julkaista kuvia sekä ilmaisesta sisäänpääsystä.

Olohuone

Työhuoneen kirjoituspöytä

Wien: kansalliskirjasto 650 vuotta

Kävin muutaman päivän matkalla Wienissä, joka on musiikkikaupunki, mutta löytyy sieltä jotakin myös kirjojen ystävälle. Itävallan kansalliskirjasto täyttää tänä vuonna 650 vuotta. Nykyinen rakennus on 1700-luvun alkupuolelta. Kirjaston pääsalia (Prunksaal) pääsee katsomaan, ja todella kannattaa mennä. Hyllymetreittäin vanhoja kirjoja upeissa puitteissa! Vitriineissä on merkittävimpiä aarteita, kirjaston historiaa sekä hyvinä että pahoina aikoina (jälkimmäiset natsiaikaan), ja myös tietoja pitkällisestä digitointiprojektista.

Parasta on kuitenkin itse kirjasto, josta näkyy vuosisatojen aikainen kirjojen ja niiden sisältämän tiedon arvostus. Minua ilahduttivat erityisesti koululaisryhmät, jotka olivat tutustumassa kirjastoon opettajiensa johdolla.

Toinen kulttuurikohde, jonka haluan tässä mainita, vaikka se ei liitykään kirjoihin, on Praterin huvipuiston Riesenrad-maailmanpyörä. Se on tärkeässä osassa yhdessä elokuvan Kolmas mies ratkaisukohtauksessa. Pelkään korkeita paikkoja, mutta halusin mennä – ja uskalsin mennä – tähän elokuvahistorialliseen maailmanpyörään. Sieltä on myös loistavat näkymät yli Wienin.

Kirjaston sisäänkäynti

Riesenrad

Dublin on kirjojen kaupunki

James Joyce

Dublin on yksi UNESCO:n kirjallisuuskaupunkeja, eikä turhaan. Vietin kesällä muutaman päivän Dublinissa ja se on todella sopiva kirjojen ystävän matkakohteeksi. Irlantilaisia nobelisteja on neljä: William Butler Yeats, George Bernard Shaw, Samuel Beckett ja Seamus Heaney. Muut paitsi Heaney ovat dublinilaisia. Muita tunnettuja kirjailijoita ovat Jonathan Swift, Bram Stoker, Oscar Wilde ja tietysti ennen kaikkea James Joyce. Uudempiakin toki on (dublinilaisia ja muita irlantilaisia), esimerkiksi Edna O’Brien, Anne Enright, John Boyne, Roddy Doyle, Colm Tóibin jne.

Trinity Collegen kirjaston Long Room vanhoine kirjoineen ja kirjahyllyineen sai minussa aikaan ihastuksen huokauksia. Toinen vanhoista kirjoista pitävien kohde on Marsh’s Library. Siellä saimme erittäin ystävällisen henkilökohtaisen opastuksen. Vierailijota oli vain vähän, kun taas Trinity Collegessa oli tungosta.

Kirjailijamuseo on alan harrastajille ehdoton käyntikohde. Sen lähellä on James Joyce Centre, jossa myös kävin, vaikka en olekaan lukenut Odysseusta. Joycen Dublinilaisia olen lukenut, mutta näyttely keskittyi Odysseukseen.

Muitakin kirjakohteita Dublinissa on, mutta piti ottaa huomioon myös matkakumppani, joka jossain vaiheessa alkoi kysellä, että vanhoja kirjojako me olemme tulleet Dubliniin katsomaan.

Laitan tähän muutaman kuvan, vaikka kuvani ovatkin huonoja. Turistikohteissa valokuviin pyrkii aina tulemaan tuntemattomia ihmisiä tai sitten ei saa käyttää salamaa (Trinity College) tai kuvia ei saa ottaa lainkaan (Marsh’s Library).

Trinity College Library

James Joyce Centre, sisäpiha

Samuel Beckettin silta

Poznanskin Vii5i ja Salzburg

Hohensalzburgin linna kaupungin yläpuolella

Ursula Poznanskin dekkarit sijoittuvat Salzburgiin. Kävin siellä kesälomamatkallani ja minusta on aina mukava lukea matkakohteeseen sijoittuvia kirjoja.

Poznanskin kirjoissa rikoksia tutkivat poliisit Beatrice (Bea) Kaspary ja Florin Wenninger. Vii5i on sarjan aloitusosa. Sen ideana on geokätköily. Ensimmäisen ruumiin jalkapohjiin on tatuoitu koordinaatit, joiden kohdalta löytyy kätkö. Kätkön sisältö on epämiellyttävä, kuten arvata saattaa, mutta siellä on myös vinkkejä, joiden perusteella löytyy seuraava kätkö; ja niin edelleen, viidenteen kätköön saakka.

En kerro itse kirjasta sen enempää, paitsi että se piti varsin hyvin otteessaan. Valitettavasti kätköpaikat olivat niin kaukana Salzburgin keskustasta, että puolentoista päivän oleskelun aikana en lähtenyt niitä etsimään. Otin kuitenkin muutaman kuvan kirjan tapahtumiin liittyvistä paikoista.

Hohensalzburgin linna näkyy joka puolelle kaupunkia, ja sen kuvia katsellaan kirjassakin. Mozarteumissa Bea ja Florin kävivät etsimässä erästä tärkeää henkilöä. Mozarteumissa on mm. musiikkiopisto. Yhdessä kohdassa Bea, joka on juuri eronnut miehestään, tarkkailee haikeana Florinia, joka kulkee kaupungilla tyttöystävänsä Anneken kanssa. Residenzplatz, Goldgasse ja Gereidegasse vanhassa kaupungissa ovat kulkureitillä.

Theodebertstrasse 13 on yksi kirjan tärkeimpiä osoitteita. Siellä asuu juonen kannalta merkittävä henkilö. Kadun nimestä ja talon numerosta lasketaan kolmannen kätkön koordinaatit. Jälkisanoissa kirjailija pyytää anteeksi talon asukkailta, että on kuvannut talon todellista rumemmaksi. Theodebertstrasse olisi ollut melko lähellä keskustaa, mutta en tullut menneeksi sinnepäin. Sen sijaan liitän loppuun pari Mozart-kuvaa. Salzburg on Mozartin kaupunki enemmän kuin kirjallisuuskaupunki.

Mozarteum

Suihkulähde Residenzplatzilla

Ursula Poznanski: Vii5i

Suomentanut Anne Mäkelä

Atena 2013, 421 s.

Saksankielinen alkuteos FÜNF 2012

Cervantesin kaupunki Alcalá de Henares

Alcalá de Henares on Cervantesin synnyinkaupunki. Se on lähellä Madridia, joten ehdin käväistä siellä äskettäisellä Madridin matkallani. Paikallisjunalla Alcaláan pääsee puolessa tunnissa. Edestakainen matka maksoi 6,80.

Alcalá de Henaresissa on Cervantesin synnyinkodin museo. Tosin kukaan ei voi varmasti sanoa, että museo on paikalla, jossa Cervantes syntyi. Kaupunki toki on hänen synnyinkaupunkinsa. Yllä oleva kuva on museon katetulta sisäpihalta. Kaksikerroksisen talon huoneet on sisustettu Cervantesin elinajan tyyliin. Kuvia sai ottaa, mutta ilman salamaa, ja huoneet oli valaistu kovin niukasti. Yläkerrassa on näyttelytila, jossa oli Don Quijoten kuvittajan Gregorio Prieton piirroksia. Museoon ei ollut pääsymaksua.

Naisten oleskelutila

Museon sisäänkäynti

Alcalá de Henaresissa kannattaa käydä, vaikka ei olisi kiinnostunut Cervantesista. Kaupungin vanha keskusta, jossa museokin on, on Unescon maailmanperintökohteita. Pääkatua Calle Mayoria reunustavat pylväskäytävät, joiden varrella on piilossa ravintoloita, kahviloita ja moderneja kauppaliikkeitä. Keskustassa on suuri aukio, nimeltään tietysti Plaza de Cervantes, jota ympäröivät vanhat talot (ja valitettavasti joka paikkaan tunkevat autot).

Calle Mayor

Calle Mayor

Plaza de Cervantes

Yksi kaupungin hienoimpia nähtävyyksiä on vanha yliopisto. Yliopisto perustettiin vuonna 1499, mutta se siirrettiin 1800-luvulla Madridiin. Nykyinen yliopisto aloitti vuonna 1977. Yliopistoalue on laaja, mutta osa siitä toimii keskustan historiallisissa rakennuksissa Cervantesin aukion vieressä. Keskustan yliopistorakennusta pääsee katsomaan sisältä. Sen toiselta sisäpihalta löysin viihtyisän ravintolan, joka oli avoinna kenelle tahansa, vaikka suurin osa asiakkaista oli selvästi yliopiston henkilökuntaa. Söin siellä erinomaisen lounaan (espanjalaiseen tyyliin lounasmenu: alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka).

Yliopisto

Yliopiston ensimmäinen sisäpiha

Toinen sisäpiha; ravintola lasiseinien takana

Eri puolilla kaupunkia korkeissa rakennuksissa oli haikaranpesiä. Tähän aikaan haudonta oli menossa. Kuvani pesistä eivät onnistuneet hyvin, mutta tässä kuitenkin yksi: