Anteeksiannon
houkutus ei ole uusin, mutta kuitenkin melko tuore
Guido Brunetti -dekkari. Donna Leonin kirjat ovat tyypillisiä poliisiromaaneja
edellisessä postauksessa esittelemäni kirjan Alussa oli murha. Johtolankoja
rikoskirjallisuuteen mukaan. Niissä on alussa rikos, tavallisesti murha, ja
painopiste on poliisityön kuvauksessa. Ne eivät ole yleensä varsinaisia
kukasenteki-dekkareita, koska tutkinnan aikana saatetaan seurata vääriä
johtolankoja, ja varsinainen syyllinen voi ilmestyä näkyville vasta loppupuolella. Lukijalla
ei ole silloin mahdollisuutta arvata tekijää etukäteen.
Anteeksiannon
houkutuksessa tutkitaan kanavan varrelta verisenä löytyneen
miehen tapausta. Hän oli lyönyt päänsä kaatuessaan, ja pian selviää, että
kyseessä ei ollut onnettomuus. Brunetti ja hänen työparinsa Claudia Griffoni
etenevät tutkimuksissa varsin epämääräisiltä tuntuvien johtolankojen varassa, mutta saavat
tietysti lopulta syyllisen selville.
Poliisiromaaneille
– ja muillekin rikoskirjoille – on tyypillistä sarjallisuus. Se tekee kirjoista
tuttua luettavaa. Brunetti-dekkareissa tuttuus alkaa olla jo liiallista. Tutkimusten
lomassa Brunetti ruokailee ja keskustelee perheensä kanssa. Rentoutuakseen hän
lukee, tällä kertaa Sofokleen Antigonea. Apulaispoliisipäällikkö Pattan
sihteeri signorina Elettra on samanlainen tietokonevelho kuin ennenkin.
Venetsian näkymiä kanavineen, katuineen ja toreineen kuvataan lähes aina, kun
Brunetti kulkee paikasta toiseen. Ainoastaan Pattan suhtautuminen Brunettiin
poikkeaa entisestä. Hän on ystävällinen Brunettille. Sitä ei ole tapahtunut
koskaan ennen, ja Brunetti on suorastaan järkyttynyt.
Rikostarina
on aika vaatimaton, vaikka siihen sisältyy moraalisia näkökohtia, kuten kirjan
nimestä voi päätellä. Kaikkineen Anteeksiannon houkutus on hieman
väsähtäneen tuntuinen. Olisikohan Donna Leon kirjoittanut Brunettista jo liian
monta kirjaa.
Tämä postaus on toinen, jolla
osallistun Dekkariviikkoon kirjablogeissa.
Donna Leon: Anteeksiannon houkutus
Suomentaneet Kaijamari Sivill ja Markku Päkkilä
Otava 2020, 319 s.
Englanninkielinen alkuteos The Temptation of Forgiveness 2018
Alkupään Brunettit luin mielelläni mutta jossain vaiheessa sarjan lukeminen jäi, kun sitä toistoa alkoi tosiaan olla sen verran paljon. Tosin edellisen lukemisesta on jo useampi vuosi aikaa, eli ehkä voisi taas lukea jonkun...
VastaaPoistaMinäkin pidin välillä usean vuoden tauon, ja sen jälkeinen Brunetti upposi paremmin. Nyt kannattaisi ilmeisesti taas antaa näiden levätä.
Poista