Todistajan kuolema on vuodelta 1977. Julkaisuajankohta täytyy muistaa lukiessa. Ei ole kännyköitä, eikä tietokoneitakaan mainita. Naiset ovat siivoojia, sihteereitä tai taiteilijoita, mutta eivät poliiseja, kuten nykyisissä dekkareissa.
Pienestä kylästä East Angliassa löydetään nuoren naisen ruumis. Todistusaineisto viedään samalla seudulla olevaan rikostutkimuslaboratorioon. Kerronnan painopiste siirtyykin laboratorioon. Yksi esitellyistä henkilöistä kuvataan niin epämiellyttäväksi, että lukija odottaa, että hänet murhataan. Niin tapahtuukin. Koska uhri on rikostutkimuslaboratorion työntekijä, tutkimuksista vastaa Scotland Yard. Paikalle saapuu P. D. Jamesin kirjojen sankari Adam Dalgliesh, runoja kirjoittava poliisi. Apunaan hänellä on nuori John Massingham.
Todistajan kuolema on perinteinen salapoliisiromaani. Kaikki lajityypin ystävät varmasti pitävät tästä. Tutkimuslaboratorio on oivasti valittu tapahtumapaikka ja epäiltyjä motiiveineen on juuri sopivasti. Laboratorio toimii vanhassa kartanossa. Miljöön kuvaus tuo mieleen englantilaisia tv-sarjoja, tyyliin "Portaikko oli vaikuttava. Balusterit olivat akanttilehväkapiteelein koristettua tammipaneelia, ja jokaisen porraspylvään huipulla oli tukeva tamminen ananas." Tai Dalglieshin astuessa yhden epäillyn pihalle "Keskellä nurmikkoa kasvava akasia hehkui syksyn punaista ja kultaa, ovea kiertävissä keltaisissa köynnösruusuissa näkyi vielä kalpea aavistus kesän loistosta ja kurjenpolvien, verenpisaroiden ja daalioiden hoidetut, kepeillä tuetut penkit liekehtivät epäsointuisaa väriloistoa pronssinkarvaista pyökkiaitaa vasten."
Englantilaisen kylän vanhojen rakennusten, kauniiden pihojen ja rauhallisen pinnan alta Dalgliesh löytää vahvoja tunteita, epätoivoa ja intohimoa.
Todistajan kuolema on perinteinen salapoliisiromaani. Kaikki lajityypin ystävät varmasti pitävät tästä. Tutkimuslaboratorio on oivasti valittu tapahtumapaikka ja epäiltyjä motiiveineen on juuri sopivasti. Laboratorio toimii vanhassa kartanossa. Miljöön kuvaus tuo mieleen englantilaisia tv-sarjoja, tyyliin "Portaikko oli vaikuttava. Balusterit olivat akanttilehväkapiteelein koristettua tammipaneelia, ja jokaisen porraspylvään huipulla oli tukeva tamminen ananas." Tai Dalglieshin astuessa yhden epäillyn pihalle "Keskellä nurmikkoa kasvava akasia hehkui syksyn punaista ja kultaa, ovea kiertävissä keltaisissa köynnösruusuissa näkyi vielä kalpea aavistus kesän loistosta ja kurjenpolvien, verenpisaroiden ja daalioiden hoidetut, kepeillä tuetut penkit liekehtivät epäsointuisaa väriloistoa pronssinkarvaista pyökkiaitaa vasten."
Englantilaisen kylän vanhojen rakennusten, kauniiden pihojen ja rauhallisen pinnan alta Dalgliesh löytää vahvoja tunteita, epätoivoa ja intohimoa.
P. D. James: Todistajan kuolema
Suomentanut Jaakko Kankaanpää
Otava, Seven-pokkari 2011. 399 s.
Tämä oli P. D. Jamesia parhaimmillaan. Onneksi on vihdoinkin alettu suomentaa näitää alkupään Dalgliesh-kirjoja, jotka ovat järjestään erinomaisia.
VastaaPoistaOlen aivan samaa mieltä. Ilahduin, kun löysin Todistajan kuoleman.
VastaaPoistaLuin yhden P.D:ltä ja hyvä oli, ja tämä on vielä parempi?
VastaaPoistaKuten kirjoitin, Todistajan kuolema on varsin perinteinen arvoitusdekkari. Joissakin uudemmissa kirjoissaan P.D. James liikkui minusta psykologisemman rikoskirjallisuuden suuntaan.
VastaaPoistaMinäkin sain tämän nyt luettua ja pidin paljon. Tarina ei missään vaiheessa junnannut paikoillaan ja mikä tärkeitä, en taaskaan arvannut kuka oli murhaaja ;).
VastaaPoistaTarkalleen ottaen tässä oli kyllä naispoliiseja, ei tosin ylemmissä tehvissä vaan sitä varten, että he voisivat huolehtia naisista ja lapsista järkytyksen hetkellä :).