Charles Dickens syntyi vuonna 1812. Juhlavuoden vuoksi halusin lukea häneltä jotakin. Olen lukenut aiemmin ainakin teokset David Copperfield, Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, Kaksi kaupunkia ja Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut. Kirjaa Hard Times ei ole suomennettu (ainakaan Wikipedian mukaan).
Hard Times on osin satiirinen, osin humoristinen, mutta myös Dickensin tapaan sentimentaalinen. Kirjan tapahtumapaikka on kuvitteellinen teollisuuskaupunki Coketown (nimi, joka herättää nykyisin aivan toisenlaisia assosiaatioita kuin 1850-luvulla). Kaupunki on punatiilinen, mutta mustunut ilmansaasteista. Kirjan kritiikki kohdistuu työläisten elinolosuhteisiin ja yhteiskunnalliseen epätasa-arvoon. Paikkakunnan pankkiiri ja teollisuuspomo saa satiirisen kohtelun, samoin poliitikkojen toiminta, joka ei hyödytä kansaa. Teemaksi nousee ihmisen tarve tehdä muutakin kuin työtä. Lapsen on saatava antaa mielikuvituksensa lentää, jotta hänestä kasvaisi ehjä aikuinen. Kirjassa mielikuvitusta edustivat sirkus ja – ei mitenkään yllättäen – runous.
Henkilöitä on paljon. He jäävät vähän yksiulotteisiksi, kun kussakin on vallitsevana yksi ominaisuus. Yksi on täysin hyvä, toinen on ehdottoman rehellinen, kolmas on itseään täynnä oleva tärkeilijä, neljäs muiden asioihin sotkeutuja jne.
Suuri kirjailija on kuitenkin suuri kirjailija. En ole muualta lukenut vastaavaa kuvausta mistään koneesta:
"...the piston of the steam-engine worked monotonously up and down like the head of an elephant in a state of melancholy madness."
"She turned her head, and the light of her face shone in upon the midnight of his mind."
Englantilaisen 1800-luvun työläisen puhekielen kirjoittaminen johtaa siihen, että suomalainen lukija saa vaivata päätään ennen kuin ymmärtää.
"God forbid as I, that ha' known, and had'n experience o' these men aw my life – I, that ha' ett'n an' droonken wi' 'em, an' seet'n wi' 'em, and toil'n wi' 'em, and lov'n 'em, should fail fur to stan by 'em wi' the truth, let 'em ha' doon to me what they may!"
Saksalaisen tilapäisasuntoni takapihalla kukkii onnenpensas. Otin kuvan kirjasta ja kukinnosta, vaikka onnenpensas ei tätä kirjaa vastaakaan.
Charles Dickens: Hard Times
Penguin Popular Classics 1994. 268 s.
Julkaistu ensimmäisen kerran 1854
Kirjaa en lukenut, ja luultavasti Dickensin lukeminen englanniksi käy kovan luokan kulttuuritekona. Dickensin kaikki (lukemani) kirjat satirisoivat samoja kohteita ja hän on minustakin tutustumisen arvoinen kirjailija.
VastaaPoistaVälillä kieli oli aika hankalaa. Dickens on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Pidän eniten David Copperfieldista.
PoistaTämä juttusi oli kiva lukea... Hard times ei ole lukulistalla, mutta tuo Copperfieldia olen alkanut harkita; telkkarin sarjasta jäi harmittavasti yksi osa väliin... Tosin on käynyt mielessä, että pitäisikö lukea suomeksi; takkuilen paraikaa yhden Gaskellin kirjan kanssa, kun osa dialogista on vanhaa ja murteellista englantia. Kyllä sitä lukee - mutta saa keskittyä tosissaan. :-)
VastaaPoistaKiitos! David Copperfieldia voin suositella lämpimästi, mutta sen lukeminen englanniksi voisi tosiaan olla työlästä. Se on myös aika paksu kirja. Hard Times on Dickensin kirjaksi lyhyt.
PoistaDickens on mun yksi suosikkikirjailija ja David Copperfiel parhaasta päästä Dikensiä. On käsittämätöntä, miten hyvin Dickens pystyy pitämään laajan henkilögalleriansa langat käsissään. Copperfieldin lisäksi on Kaksi kaupunkia minulle tärkeä teos.
VastaaPoistaMinäkin pidän kirjasta Kaksi kaupunkia. Se on Dickensin teokseksi aika tiivis.
VastaaPoista