Arne Nevanlinna: Marie

Arne Nevanlinnan Marie kiinnitti huomioni jo ilmestymisvuonnaan 2008, jolloin se oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Kirja vaikutti minulle sopivalta, mutta tulin lukeneeksi sen vasta nyt.

Satavuotias Marie asuu hoitokodissa. Hän muistelee elämäänsä yhden päivän aikana. Päivä kulkee aamusta iltaan ja Marien elämä lapsuudesta vanhuuteen. Marie on kotoisin Strasbourgista, joka hänen lapsuudessaan kuului Saksaan, mutta Marie perheineen oli täysin ranskalainen. Hän rakastui ensimmäisen maailmansodan aikana suomenruotsalaiseen kirurgiin Wilhelmiin ja muutti Suomeen, kun Suomi itsenäistyi. Marie kutsui miestään aina Guillaumeksi saksalaisvaikutteisen Wilhelmin sijasta.

Marien ajatukset harhailevat, mutta hänen elämänkulkuaan seurataan kutakuinkin kronologisesti. Koska aikajänne on pitkä, lukijan on hyvä olla perillä 1900-luvun historiasta.

”Edouardilla oli lupaa koulusta ja liput liehuvat tuulessa, värit eivät ole yhtä kauniita kuin trikolorissa, paitsi vastapäisen talon lippu, joka oli kiertynyt tangon ympärille eikä talonmies tehnyt mitään, hakaristilippujen rivistöä eduskuntatalon edessä hän ei unohda, olivatko saksalaiset valloittaneet Suomen hän kysyi, ei tietenkään vaan maaottelu Stadionilla, sanoi Edouard, oli joskus yhtä ylimielinen kuin isänsä. Uutta koputusta ei kuulu, ehkä he ovat unohtaneet minut kun kaikki muut menevät alakerran ruokasaliin, tai sitten Mongoli ei uskalla tulla, päinvastoin kuin Edith Piaf."

Edouard (Edvard) on Marien poika, Mongoli ja Edith Piaf ovat Marien käyttämiä hoitajien nimiä, koska heidän suomenkieliset nimensä ovat liian vaikeita muistettaviksi.

Historialliset tapahtumat ovat kuitenkin vain taustaa. Painopiste on Marien elämässä, joka alkaa vilkkaana (Marie oli kaunis ja rakastui helposti), mutta päättyy pitkään yksinäisyyteen Suomessa. Marien vertaus:  ”Ranska ei Luoja paratkoon ole mikään Suomi, täällä ihminen säilyy kauan tuoreena samasta syystä kuin ruoka pakastimessa [‒ ‒]”

Marie ei ollut aivan niin hieno kuin odotin. Tuo johtui vain ennakkoajatuksistani. Odotin jotain erilaisempaa. Marie on elämäkertakirja, ja hyvä sellainen. Kannattaa lukea. Myös Satu, Minna ja Lumiomenan Katja ovat lukeneet ja pitäneet.

Arne Nevanlinna: Marie

WSOY 2008. 288 s.