Alexandra Salmela: 27 Eli kuolema tekee taiteilijan

Tyypilliseen tapaani luin tämän kirjan vasta nyt, kaksi vuotta ilmestymisen jälkeen. Alexandra Salmelan 27 Eli kuolema tekee taiteilijan voitti Helsingin Sanomien parhaan esikoiskirjan palkinnon ja oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Kaikki kirja-alaa seuraavat muistanevat, minkälainen keskustelu seurasi, kun huomattiin, että slovakialainen Salmela ei ollutkaan Suomen kansalainen, vaikka palkinnon säännöt edellyttivät kansalaisuutta.

Kirjan idea selviää sen nimestä. 27 vuotta täyttänyt Angie (oikealta nimeltään Marta) haluaa tehdä jotakin suurta ja sitten kuolla ja tulla siten ikuisesti kuuluisaksi, kuten hänen idolinsa Jim Morrison, Janis Joplin ja monet muut 27-vuotiaana kuolleet taiteilijat. Angie ei ole muusikko. Hän aikoo kirjoittaa kirjan. Angie on opiskellut suomen kieltä ja hän päätyy Suomeen, syrjäiseen kylään, kolmilapsisen perheen saunamökkiin kirjaansa kirjoittamaan.

Angie on haihattelija. Hän kirjoittaa erilaisia tekstinpätkiä (joycemaista tajunnanvirtaa, sketsin, modernia kansankuvausta, runon Jim Morrisonin tyyliin, ja niin edelleen ja niin edelleen) ja lähettää niitä ystävälleen Marekille, joka kerta toisensa jälkeen tyrmää kirjoitelmat suorasukaisesti.

Kirjassa on Angien lisäksi muitakin kertojia, on kissaa ja jopa pikkulapsen pehmopossua. Kertojaratkaisu tekee kirjasta hieman sekavan. Kirjoitustyylissä on huumoria ja ironiaa. Ainoa teksti, jota myös Marek hieman kehuu, sisältää Angien itseironiaa. En mitenkään erityisemmin ihastunut tähän kirjaan, mutta Alexandra Salmelan kielenkäyttöä on ihailtava. Vasta aikuisena kielen oppinut kirjoittaa hienoa ja luovaa suomea.

Valitsin tähän tekstinäytteen, joka sopii kohta alkavaan ruskan jälkeiseen vuodenaikaan.

"Tuijotan ikkunasta, tuijotan ohitse kiitäviä ruskeahkonharmaita peltoja, vihertävänharmaita kuusimetsiä, punertavanharmaita puutaloja valkoharmaine koivikkoineen, kellertävänharmaine hiekkakasoineen ja hopeanharmaine farmariautoineen, oranssinharmaita traktoreita, tummanharmaan harmaita hevosia ja ruskeanharmaita lehmiä. Maalaismaisema vaikuttaa yhtä houkuttelevalta kuin haalistunut postikortti. Harmaalla tiellä harmaassa sumussa matelevat harmaat autot, joista ei näy kuin sokaisevan kirkkaita ajovaloja."

Tästä kirjasta on kirjoitettu monessa blogissa, mutta linkitän vain Mari A:n perusteellisen arvion (jonka luin vasta kirjoitettuani oman tekstini ja jossa lainataan täsmälleen samaa kohtaa kuin minä edellä lainasin!).

Alexandra Salmela: 27 Eli kuolema tekee taiteilijan

Teos 2010. 312 s.