maanantai 20. toukokuuta 2013

Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa


Kuolema päivänkoitteessa on eteläafrikkalaisen afrikaansiksi kirjoittavan Deon Meyerin trilleri. On positiivista, että eteläafrikkalaista kirjallisuutta julkaistaan meilläkin, vaikka suomennos on jouduttu tekemään englanninkielisestä käännöksestä.

Päähenkilö Zatopek van Heerden on entinen poliisi, joka tekee satunnaisesti keikkoja yksityisetsivänä. Hän saa ystävänsä kautta tehtävän asianajaja Hope Benekeltä. Hänen pitäisi löytää testamentti, joka on kadonnut ryöstömurhan yhteydessä. Murhattu mies oli huomiota herättämätön antiikkikauppias. Ilman testamenttia miehen elämäntoveri ei saa perintöä. Aikaa on seitsemän päivää.

Vaatimaton antiikkikauppias on murhattu julmasti kiduttaen. Hänen kotoaan on paljastunut kokonainen kassakaappihuone. Poliisit eivät ole saaneet selville, mitä siellä on säilytetty. Kun van Heerdenin tutkimukset etenevät, hänen ympärillään alkaa pyöriä poliisien lisäksi väkeä Etelä-Afrikan sotilastiedustelusta ja jopa USA:n suurlähetystöstä. Antiikkikauppiaan murhan takana täytyy olla jokin suuri salaisuus.

Taas kerran tämäntyyppisen kirjan päähenkilö on masentunut ja syrjäytymässä. Lukijalle selviää, miksi van Heerden on jättänyt kesken menestyksekkään yliopistouran kriminologina ja eronnut rikospoliisista. Kirjan luvuista joka toinen käsittelee selvitettävää rikosta ja joka toinen on van Heerdenin itsensä kirjoittamaa elämäkertaa. Rakenteessa on ongelmana, että kun lopussa lähestytään jutun ratkaisua ja tapahtumat kiihtyvät, van Heerdenin elämäkerta katkaisee intensiteetin.

Eteläafrikkalaisuudesta huolimatta Kuolema päivänkoitteessa on aika tavanomainen trilleri. Siinä on seksiä ja väkivaltaa, mutta ei sen enempää kuin tällaisissa kirjoissa nykyisin yleensä on, sekä hieman pinnallisia ihmissuhteita. Tosin vanhat buurirouvat olivat upeita.

Etelä-Afrikan lähihistoriaan viitattiin muutaman kerran, esimerkiksi Hope Beneken pitkässä saarnassa van Heerdenille. Siitä tässä ote:
”Sitten koitti vuosi yhdeksänkymmentäkaksi ja minä pelkäsin, van Heerden, koska pian mustat veisivät meiltä kaiken ja sotkisivat kaiken ja kohta koko maa olisi yksi likainen township. Pelkoni sai minut miettimään syitä, miksi niin ei saisi käydä. En osannut ajatella johdonmukaisesti, en pitää mieltäni avoimena, en tajunnut mitään oikeudenmukaisuudesta. Pelkäsin. Sitten käsiini osui Mandelaa käsittelevä kirja, jonka oli kirjoittanut joku hollantilaisnainen tai vastaava, luin sen ja sen jälkeen olin kuin uudestisyntynyt. Tiedätkö miltä tuntuu, kun parissa päivässä muuttaa käsitystään itsestään, mielipiteistään, kansastaan, vanhemmistaan, johtajistaan, taustastaan, menneisyydestään – siis kaikesta? Miltä tuntuu, kun tajuaa, että kaikki mitä ja mihin uskoit oli väärää, vääristeltyä, rajoittunutta ja jopa pahaa?”

Deon Meyer: Kuolema päivänkoitteessa
Englanninkielisestä käännöksestä suomentanut Marja Luoma
Gummerus 2013, 511 s
Afrikaansinkielinen alkuteos Orion, 2000
Kustantajalta saatu arvostelukappale

8 kommenttia:

  1. Tätä voisi vaikka kokeilla, vaikken mikään valtava perusdekkareiden/trilleiden ystävä olekaan. =D Kansi on jotenkin kiva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälle kirjalle olisi edullista, jos sen voisi lukea nopeaan tahtiin. Se on nopealukuinen, mutta minun lukemiseni osui niin kiireiseen aikaan, että luin sitä monena iltana, pienen pätkän kerrallaan.

      Poista
  2. Minä pidin tästä kirjasta kovasti. Jopa niin paljon, että tilasin lisää Meyrein kirjoja itselleni :D

    Minua ei van Heerdenin muistelot nykyajan rinnalla häirinneet, eivät edes lopussa. Muistelo-osuudet olivat niin lyhyitä, etteivät ne katkaisseet jännitettä. Pidemmät selostukset olisivat ehkä ärsyttäneet minuakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin juuri lukemassa arviosi. Voi olla, että minua häiritsi liikaa tuo pitkälle ajalle venynyt lukeminen, josta sanoin jo vastauksessani Irenelle.

      Poista
  3. Minulla olisi tämä seuraavana lukujonossa, kunhan saan menossa olevan fantasiatiiliskiven luettua. Odotin tältä enemmän juuri tuota yhteiskunnallisuutta ja vähemmän perustrillerimäisyyttä. Harmi, jos odotukseni ovatkin täysin päälaellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa vilkaista muidenkin arvioita. Esimerkiksi Elegia tuossa edellä on pitänyt kirjasta kovasti. Kovin yhteiskunnallinen tämä ei ole.

      Poista
  4. Hmm, voisi kiinnostaakin. En ole aikoihin lukenut dekkareita ja samalla saisi yhden pisteen Afrikan tähti -haasteeseen. Pannaan siis harkintaan! Pitkän dekkaritauon vuoksi kelpuuttanen tavanomaisen trillerin oikein hyvin. Aivoni kaipaavat viihdettä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eteläafrikkalaisuus on plussaa. Ja kyllä tämä ihan kelpo jännityskirja on, jos sellaista kaipaa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.