perjantai 1. marraskuuta 2013

Kuukauden nobelisti Mo Yan: Seitsemän elämääni

Maanomistaja Ximen Nao syntyy uudelleen aasina uudenvuodenpäivänä vuonna 1950. Hänen kuudes reinkarnaationsa isopäinen lapsi Lan Qiansui syntyy uudenvuodenpäivänä vuonna 2000. Viidenkymmenen vuoden aikana Ximen Nao syntyy elämän ja kuoleman kierrossa aasiksi, sonniksi, siaksi, koiraksi, apinaksi ja lapseksi. Seitsemän elämääni kertoo Ximen Naon lasten, vaimojen ja näiden uusien puolisoiden ja lasten tarinan viidenkymmenen vuoden ajalta taustana Kiinan muutokset. Kertojana on Ximen Nao eläinhahmoissaan sekä joskus hänen kasvattipoikansa poika Lan Jiefang.

Historiallisista tapahtumista ensimmäinen on maiden uusjako ja kommuunien perustaminen. Ximen Naon kasvattipoika Lan Lian ei suostu liittymään kommuuniin, joten hänestä tulee Gaomin alueen, ja ehkäpä koko Kiinan, ainoa itsenäinen maanviljelijä. Myöhemmin erottuvat suuri nälänhätä, kulttuurivallankumous, Maon kuolema ja yksityisyritteliäisyyden paluu. Kirjan alussa Ximenin kylä on köyhää maanviljelysaluetta. Lopussa kylään suunnitellaan teemapuistoa golfkenttineen ja kylpylöineen. Kiinan kulttuurin ja historian tuntemukseni on niin vajaata, että kirjassa on varmasti paljon viittauksia ja yhteyksiä, joita en ymmärrä. (Esimerkiksi, mitä tarkoittaa ihmisten ja sikojen välinen suursota?) En edes yrittänyt miettiä taustoja sen tarkemmin, vaan luin kirjan tapahtumat sellaisinaan.

Eläinhahmoinen kertoja antaa mahdollisuuden moniin hupaisiin juttuihin, mutta toisaalta ihmiset jäävät aika etäisiksi. Edes toisena kertojana toimiva Lan Jiefang ei tule lähelle. Sen sijaan Ximen Naon reinkarnaatioista varsinkin sika Kuusitoista ja koira Pikkunelonen ovat suorastaan rakastettavia taistellessaan välillä ihmis-, välillä eläinviettiensä kanssa.
”Mittaamaton suru puristi sydäntäni. Ihmiset ja nelijalkaiset kulkivat omia polkujaan, kohtaaminen oli mahdotonta. Laskeuduin taas kaikkien neljän raajani varaan ja yritin pidätellä kyyneliä. Kun kävelin takaisin Aprikoositarhaan, mielialani kuitenkin kohosi askel askeleelta. Kaikilla elävillä olennoilla oli omat onnen aiheensa ja omat murheensa; syntymä, vanheneminen ja kuolema kuuluivat jokaisen elämään, ne noudattivat omia sääntöjään eikä niitä käynyt muuttaminen. Nyt minä olin urossika ja minulla oli hoidettavanani urossian velvollisuudet.”
Mo Yan on sijoittanut itsensä kirjaan humoristiseksi sivuhenkilöksi, josta hän käyttää väheksyviä nimityksiä kuten ”kirjailijankloppi”, ”kirjailijanplanttu” tai ”Mo Yan, tuo ruma ääliö”. Viittaamalla sivuhenkilöönsä hän kommentoi myös omaa tapaansa kirjoittaa, esimerkiksi hyppäämistä kesken kertomuksen paljon myöhempiin tapahtumiin.

Kirjan tyyli on usein veijarimainen, mutta siinä on myös haikean runollisia kohtauksia. Loppua kohti kertomus muuttuu traagiseksi ja tyylikin vakavoituu.

Seitsemän elämääni on runsas kirja. Siinä tapahtuu paljon, siinä on paljon yksityiskohtia, ja joskus se hymyilyttää, joskus kauhistuttaa. Minä viihdyin hyvin Ximen Naon erikoislaatuisten elämien (ja eläimien) parissa.

Mo Yan: Seitsemän elämääni
Suomentanut Riina Vuokko
Otava 2013, 730 s
Kansi Enni Koistinen
Kiinankielinen alkuteos Shengsi pilao 2006
Kustantajalta saatu arvostelukappale

10 kommenttia:

  1. Tämä kiinnostaa minua kovasti, mutta aikamoinen tiiliskivi tuo vaikuttaa olevan ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yli 700 sivua! Teksti on kuitenkin nopealukuista.

      Poista
  2. Kiiitos tästä esittelystä! Kirja vaikuttaa kiinnostavalta, mutta myös siltä, että se vaatii aikansa ja paikkansa. Nyt tämän sinun tekstisi jälkeen minusta kuitenkin tuntuu, että uskaltaisin ja haluaisin lukea ko. kirjan; aiemmin olen kyllä katsellut sitä kaupassa, mutta arvellut, etten saisi kirjaa luettua.

    Minultakin menisi varmasti osa kiinalaisuuksista ohi, mutta Kiina on silti minusta kiinnostava kaikessa - myös kaunokirjallisuudessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Seitsemän elämääni ei ole raskas kirja, vaikka paksu onkin. Varmasti saisit sen luetuksi.

      Poista
  3. Kirjailijan itseironia kuulostaa tutulta samoin kuin sekoitus veijariutta ja vakavuutta, ja muotona romaani lienee kirjailijalle toimivampi kuin novellit...harkitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, sinähän luit Mo Yanin novelleja. Eivätköhän kirjailijat usein kirjoita aika samalla tyylillä, sillä omallaan.

      Poista
  4. Hieno ja kiinnostava arvio! Tämä kirja odottelee minullakin tuolla kirjastopinossa. Olen lukenut hyvin vähän mitään kiinalaista, mutta jostain syystä vaistoni sanoo että pitäisin Mo Yanista. :) Palaan tänne kunhan ehdin tämän(kin) järkäleen lukea jossain vaiheessa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiinalaisia kirjailijoita tulee luetuksi todella harvoin. Olen tainnut lukea vain kahta ennen Mo Yania. On kiva sitten kuulla, mitä sinä tästä pidit.

      Poista
  5. Kyllähän se tämäkin lukea täytyy. Arviosi lisäsi kiinnostusta kirjaa kohtaan. Minunkin pitää odotella että kirjastosta tämän saan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa lukea! Mukava, jos onnistun herättelemään kiinostusta Mo Yaniin.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.