tiistai 1. huhtikuuta 2014

Kuukauden nobelisti Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni

Tunnustan eläneeni on oikea nimi Pablo Nerudan omaelämäkerralle. Hän eli, hän näki ja koki paljon.

Neruda oli runoilija lapsesta lähtien. Hänen ensimmäinen runonsa ilmestyi lehdessä, kun hän oli 14-vuotias ja hänen ensimmäinen runokirjansa julkaistiin, kun hän oli 19-vuotias. Nerudan runous perustui Chilen luontoon, hänen kotiseutunsa luontoon.
Lähelläni kaikki mikä oli ja on edelleen läsnä minun runoudessani: meren etäinen kohina, villien lintujen kirkuna ja rakkaus joka palaa katoamatta kuin muuan kuolematon pensas.”
Luonnon ja rakkauden lisäksi Nerudan runoudessa kuuluu vahvana politiikka. Tunnustan eläneeni herättää halun lukea uudelleen Nerudan runoja. Andien mainingit löytyy kirjahyllystäni.

Neruda seuraa elämäntarinaansa kronologisesti, mutta väliin hän on sirotellut runollisia kuvauksia (Chilen metsät, Lepäävät jumalat, Naamiot ja sota jne.) sekä lyhyitä luonnehdintoja tuttavistaan: César Vallejo, Juan Ramón Jiménez, Rafael Alberti, Paul Éluard, Salvatore Quasimodo, Ilja Ehrenburg, Picasso… Chile on suuri maa, mutta Neruda sattui tuntemaan jo nuorena ensimmäisen chileläisen nobelistin eli Gabriela Mistralin, joka oli tyttölyseon johtajana Nerudan kotikaupungissa Temucossa. Mistral johdatti Nerudan tutustumaan venäläisiin klassikoihin.

Neruda keskittyy elämäkerrassaan työhönsä runoilijana sekä julkiseen toimintaansa kommunistisena poliitikkona. Välillä hän oli kansanedustaja, välillä maanpakolainen. Kuin jännityskertomuksena hän kuvaa pakonsa Chilestä Argentiinan kautta Pariisiin, jonne hän lensi Miguel Ángel Asturiasin passilla. Maanpakoa kesti vuodesta 1949 vuoteen 1952.

Tunnustan eläneeni on myös 1900-luvun historiaa nähtynä vasemmistolaisen taiteilijan silmin. Neruda oli Madridissa Chilen konsulina Espanjan sisällissodan aikaan. Hänelle sota alkoi García Lorcan murhasta. Neruda toimi tasavaltalaisten hyväksi ja hänet erotettiin virastaan. Toisen maailmansodan alkaessa Neruda oli Pariisissa. Maailmansodan jälkeen hän matkusti paljon, kävi monta kertaa Neuvostoliitossa, puristi Maon kättä, tapasi Che Guevaran. Hän kannatti tietysti Salvador Allendea. Tunnustan eläneeni päättyy Pinochetin sotilasvallankaappaukseen.
”Minun kirjoittaessani näitä pikaisia rivejäni vain kolme päivää on ehtinyt kulua niistä sanoinkuvaamattomista tapahtumista, jotka aiheuttivat minun suuren toverini, presidentti Allenden kuoleman.”
Pablo Neruda kuoli vajaa kaksi viikkoa myöhemmin, 23.9.1973.

Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni
Tammi, Keltainen kirjasto 2008, 8. painos, 459 s (1. painos 1975)
Suomentanut Matti Rossi
Päällys Timo Mänttäri
Espanjankielinen alkuteos Confieso que he vivido. Memorias 1974

10 kommenttia:

  1. Olen tutustunut Nerudan runoihin, ja varsin vaikuttavia on :)

    VastaaPoista
  2. Tunnustan, etteivät Nerudan runot minua houkuttele (tai ehkä pitäisi rohkeasti alkaa tutustumaan..), mutta tämä elämäkerta kuulostaa kiinnostavalta. Kuulostaa, että kirjasta saa paljon kulttuurihistoriallista infoakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luen vain vähän runoja, mutta Neruda on tehnyt minuun vaikutuksen. Kokeilepa!

      Poista
  3. Tämä on todellakin mielenkiintoinen elämäkerta. On käsittämätöntä, miten joku on voinut kokea niin paljon. Ja elää, todella elää.

    Nerudan runoihin en ole vielä tutustunut, mutta jonkinasteista kiinnostusta kyllä olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanon saman kuin Marikalle tuossa edellä: Nerudan runoille kannattaa antaa mahdollisuus.

      Poista
  4. Luin tämän joskus nuorena ja olin hyvin vaikuttunut. Nerudan lisäksi nuo hänen kaverinsa Vallejo yms. ovat jo niminä sellaisia, että niistä aukeaa isoja maailmoita.

    Mikäs se hienompaa kuin se, että elämän viime hetkillä voi sanoa: Tunnustan eläneeni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin juttuuni Nerudan ystävien ja tuttavien nimiä juuri siksi, että tunnettuja henkilöitä (varsinkin kulttuurin alalta) oli heidän joukossaan niin paljon. Ja listaa olisi voinut jatkaa.

      Poista
  5. Neruda on yksi suosikkinobelisteistani, ja myös yksi suosikkirunoilijoistani. Luin Kapteenin laulut viimeksi maaliskuussa Lissabonissa, se tuntui juuri oikeanlaiselta ympäristöltä Nerudan lukemiseen. Tämä elämäkerta odottelee hyllyssäni, mutten ole vielä sen pariin ehtinyt. Haluan kyllä ehdottomasti lukea tämän jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen runoja vain harvoin, mutta Nerudan runoista pidin heti, kun niihin tutustuin. Omaelämäkerrasta saa paljon taustaa hänen runouteensa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.