Tuulisen saaren kirjakauppias on tarina A. J. Fikrystä, joka oli jäänyt
leskeksi ja jonka elämä oli menossa alamäkeen. Kaikki muuttui, kun hänen
kirjakauppaansa jätettiin parivuotias tyttö, Maya. Mayan hoivaaminen ja hänen
isäkseen ryhtyminen pelasti Fikryn elämän.
Kirjakauppiaasta kertovassa kirjassa puhutaan tietysti paljon lukemisesta
ja kirjallisuuden merkityksestä. Muutkin henkilöt kuin Fikry liittyvät jotenkin
kirjallisuuteen. Pidin erityisesti komisario Lambiasesta, joka alkoi lukea Fikryn
opastuksella ja päätyi pitämään poliisien lukupiiriä.
Kaikkien lukujen alussa on Fikryn kommentti jostakin novellista. Lukujen
nimetkin tulevat noista novelleista. Lukemiseen olisi varmaan tullut lisää
syvyyttä, jos olisi tuntenut Fikryn kommentoimat novellit, mutta valitettavasti
en ollut lukenut niistä ainoatakaan. Sen sijaan seuraavassa katkelmassa on
tuttuja nimiä. Lainauksen Amelia on kirjaedustaja, tämän kirjan tärkeitä
henkilöitä.
”Hänen äitinsä on sanonut monta kertaa, että romaanit ovat pilanneet Amelian mahdollisuudet miesmarkkinoilla. Väite loukkaa Ameliaa, koska se antaa ymmärtää hänen lukevan vain kirjoja, joissa on klassisen romanttisia sankareita. Hän kyllä lukee silloin tällöin niitäkin, mutta yleisesti hänen makunsa on paljon laajempi. Lisäksi hän suorastaan rakastaa Humbert Humbertia henkilöhahmona, muttei silti haluaisi tätä elämänkumppaniksi, poikaystäväksi tai edes satunnaiseksi tuttavaksi. Hänen tunteensa Holden Caulfieldiä sekä Rochester- ja Darcy-herroja kohtaan ovat samat.”
Tuulisen saaren kirjakauppias on pieni sympaattinen kirja lukemisen
ystäville. Se on ennalta-arvattava ja jonkin verran sentimentaalinen, mutta ei onneksi liikaa.
Minulla oli kirja matkalukemisena ja helppolukuisuutensa vuoksi kirja sopi
hyvin siihen tarkoitukseen.
Tästä kirjasta ovat jo kirjoittaneet ”kaikki”. Googlaamalla löytyy paljon arvioita.
Gabrielle
Zevin: Tuulisen
saaren kirjakauppias
Gummerus 2014, 239 s
Suomentanut
Tero Valkonen
Englanninkielinen alkuteos The
Storied Life of A. J. Fikry 2014
Kustantajalta saatu arvostelukappale
Kepeä ja kevyt kesäkirja, oli ajatukseni, kun kirjaa itse luin. (Täytyy myös tästä yrittää pian blogata!)
VastaaPoistaHyvä tiivistys! Kevyt kirja, mutta ihan mukavaa luettavaa.
PoistaMinäkin luin tämän juuri. Kevyt ja viihdyttävä, sopiva kesäpäivän kirja :).
VastaaPoistaKävin lukemassa arviosi. Ihan samaa mieltä olimme.
PoistaTästä saa tosiaan enemmän irti, mitä enemmän kirjoja tuntee, ja osa, kuten rikoskirjat, joita Lambiase harrasti, meni multa viuhuen ohi. Mutta kiva kesäkirja kuitenkin, nauratti monta kertaa.
VastaaPoistaOlet oikeassa: laaja lukeneisuus parantaa tämän kirjan lukukokemusta.
PoistaTämä oli hieno kesäkirja. Tästä jäi sama tunne kuin Harold Fryn odottamattomasta toivioretkestä, josta pidin kovasti.
VastaaPoistaKävinkin äsken lukemassa arviosi. "Kevyt kesäkirja" tuntuu olevan tästä yleinen mielipide.
Poista