Ole luonani aina alkaa paikasta nimeltä Hailsham, joka vaikuttaa
englantilaiselta sisäoppilaitokselta. Kertoja ja laitoksen entinen oppilas Kathy
kutsuu itseään valvojaksi, jonka tehtävänä on pitää huolta luovuttajista. Lukija
ymmärtää heti, että Hailsham ei ollutkaan tavallinen koulu, eivätkä sen
oppilaat ketä tahansa.
Kathyn kertomuksen edetessä tietoa tulee lisää vähitellen, aivan samoin
kuin Hailshamin oppilaat saivat tietoa tulevaisuudestaan. Ole luonani aina on
dystopia, vaikka sitä ei ole sijoitettu tulevaisuuteen, vaan lähimenneisyyteen.
Kathy kertoo tarinaa 1990-luvulla. Kirjan maailma on outo ja samalla tuttu. Se
voisi olla vaihtoehtoinen tulevaisuus, joka ei toteutunut, tai toinen
todellisuus nykyisen sisällä tai jopa todellisuus, jota emme tunnista.
”Niinpä ihminen odottaa, ehkä tietämättäänkin, odottaa hetkeä, jolloin hän tajuaa olevansa aivan erilainen kuin muut ihmiset, tajuaa että ulkomaailmassa on madamen kaltaisia ihmisiä, jotka eivät vihaa häntä eivätkä tahdo hänelle pahaa, mutta joita yhtä kaikki puistattaa jo häntä ajatellessakin – ajatellessa, miten hänet on saatettu tähän maailmaan ja mitä varten, ihmisiä jotka kammoavat ajatusta, että hänen kätensä koskettaisi heidän kättään.”
Samalla Ole luonani aina on hienovireinen kolmiodraama. Kathy, Tommy ja Ruth olivat
ystäviä Hailshamissa. Kirjassa kerrotaan hyvin yksityiskohtaisesti pieneltä tuntuvista
tapahtumista, sanoista tai sanomatta jättämisistä, joilla on myöhemmin suuri
vaikutus heidän keskinäisiin suhteisiinsa.
Ole luonani aina on hieno kirja. Siinä on aivan omanlaisensa tunnelma.
Ishiguro kirjoittaa teoksensa täysin eri aiheista, mutta aina ne
ovat vaikuttavia, kuten aiemmin lukemani Me orvot ja Pitkän päivän ilta.
Kazuo
Ishiguro: Ole luonani aina
Tammi,
Keltainen pokkari 2011, 10. painos, 394 s. (1. painos 2005)
Suomentanut
Helene Bützow
Englanninkielinen alkuteos Never Let Me Go 2005
Tämä on tosi hieno kirja, ja pidin myös elokuvasta. Tunnelma on hyytävä kaikessa rauhallisuudessaan. Lukijana minun oli vaikeaa ymmärtää, miksi kirjan henkilöt tyytyvät tilanteeseen. Mutta sehän se onkin tämän kirjan pihvi ja pointti: tilanne, joka on kauhea mutta niin luonnollinen, ettei kenellekään tule mieleen kyseenalaistaa sitä.
VastaaPoistaValitettavasti tuo ilmiö on tunnistettavissa joskus nykyisinkin ihan reaalimaailmassa.
PoistaTämä odottelee TBR-listallani. Ehkäpä otan tämän ensi syksyn sateissa rauhalliseksi luettavaksi.
VastaaPoistaTämä ei todellakaan ole mikään kevyt kesäkirja, vaikka onkin näennäisen helppolukuinen.
PoistaTotta, Ishiguro kirjoittaa aina vaikuttavasti. Pidin tästä paljon. Viime viikolla luin Silmissä siintävät vuoret, joka Ishiguron varhaisteoksena on ehkä aavistuksen harjoitelmamainen, mutta jossa on kaikki Ishiguron huippuuden merkit nähtävillä.
VastaaPoistaLuinkin eilen arviosi tästä kirjasta ja huomasin, että olit todella pitänyt siitä. Samalla huomasin, että olimme lainanneet kirjasta täsmälleen samaa kohtaa!
PoistaMinä pidin tästä kirjasta paljon kun luin sen muutama vuosi sitten juhannuksena. Leppoisa ja kevyt tämä ei tosiaan ole, vaan ajatuksia herättävä, samoin hienovireinen kuten sanoit. Onnistut myös kuvaamaan kirjaa kiinnostavasti kertomatta sen erikoisuuksista paljoakaan. Jos en olisi vielä lukenut, lukisin sen nyt. Sen sijaan voisin lukea pitkästä aikaa taas jonkun Ishiguron, esimerkiksi Me orvot on minulla vielä lukematta.
VastaaPoistaKiitos! Yritin varoa paljastamasta liikaa. Me orvot on hieno kirja. Lue ihmeessä!
PoistaMinulta tämä on lukematta. Kiinnostuin kirjasta. Olisikohan tätä Suomalaisen pokkarialessa?
VastaaPoistaEnpä osaa sanoa. Suomalaisen alessa on kyllä usein hyviä kirjoja. Lainasin tämän kirjastosta.
PoistaMInulle kävi yllättävästi tämän kirjan kanssa niin, että näin elokuvan ensin ja vaikutuin ja järkytyin siitä perinpohjin. Kun sitten luin kirjan olin siihen siihen hieman pettynyt. Voi olla, että, jos olisi lukenut kirjan ensiksi ajatukseni olisivat toiset.
VastaaPoistaUsein käy juuri noin, että jos näkee elokuvan ensin, niin kirja ei tunnukaan enää niin hienolta (ainakin, jos elokuva on hyvä). Minä en ole elokuvaa nähnyt.
PoistaOnpa kiinnostavan kuuloinen. Täytyy ilman muuta lukea tämäkin Ishiguro. Ja leffakin kiinnostaisi.
VastaaPoistaEhdottomasti kannattaa lukea! Itse asiassa sain juuri sinulta kimmokkeen lukea lisää Ishiguroa.
PoistaMinäkin pidin tästä, ja etenkin kuvailemasi erityinen tunnelma jäi mieleeni hyvin! :)
VastaaPoistaKaiken lisäksi tunnelma alkoi heti ensimmäiseltä sivulta.
PoistaMinäkin nautin tästä kovasti, ja pidin tarinasta ja siitä miten se rakennettiin. Mutta kielen kanssa ajoittain takkusi... linkitän nyt laiskasti juttuuni ja sanon tässä vain lyhyesti, että minun lukutyylilleni teksti oli välillä työlästä.
VastaaPoistaKävin lukemassa juttusi. Hieno analyysi sinulla. Minua tuo kieli ei häirinnyt, se tuntui jotenkin kuuluvan tarinaan.
Poista