Äiti joutuu antamaan yhdeksänvuotiaan Lieselin kasvattitytöksi Hans ja
Rosa Hubermannille. Vuosi on 1939 ja ollaan Saksassa lähellä Müncheniä. Alussa
Liesel ei osaa edes lukea, mutta hän on siitä huolimatta kiinnostunut
kirjoista. Muutaman vuoden kuluttua, kirjan lopussa, hän lukee pommisuojassa
ääneen muille.
Tämän kirjan parasta antia ovat sympaattiset henkilöhahmot. Kirjavaras
Liesel itse, hänen paras ystävänsä Rudy (Jesse Owensia ihaileva poika, joka yritetään viedä natsien
eliittikouluun), piilotteleva juutalainen Max ja pormestarin vaimo, joka
ymmärtää varasta. Ja ennen kaikkea kasvattivanhemmat, mama Rosa ja papa Hans. Mama
on paha suustaan, mutta rakastava. Maalari ja haitarinsoittaja papa on
ymmärtäväinen ja tietää alusta alkaen, miten Lieseliä pitää kohdella. Hans
Hubermann on ”parasta lajia”. Hän on kunniantuntoinen ihminen, joka asettaa
jopa oman henkensä vaaraan yhteiskunnassa, jota ei voi enää hyväksyä.
Kirjavaras on ollut maailmalla kovin menestynyt romaani. Toisen
maailmansodan aikaisia tapahtumia ei pitäisi koskaan unohtaa ja vaikka Kirjavaras
on aika romantisoitu, niin ehkä se on tavoittanut ihmisiä, jotka eivät muuten
olisi joutuneet ajattelemaan natseja ja juutalaisvainoja.
Kirjassa on tyylikeino, jonka koin välillä rasittavaksi. Vähän väliä
viitataan tuleviin tapahtumiin vilauttamalla jotakin asiaa ja sanomalla, että
tähän palataan myöhemmin. Kertoja tietää hyvin, että tapa voi ärsyttää, kun hän
sanoo kirjan puolivälin paikkeilla:
”Tietenkin olen epäkohtelias. Pilaan lopun, en ainoastaan koko kirjalta vaan myös tältä nimenomaiselta jaksolta. Olen paljastanut sinulle kaksi tapahtumaa etukäteen, koska en erityisesti välitä pitää jännitystä yllä salamyhkäisyydellä. Salamyhkäisyys on minusta ikävää. Väsyttävää. Tiedän mitä aikanaan tapahtuu, ja niin tiedät sinäkin.”
Mitä kullekin kirjan henkilölle aikanaan tapahtuu on siis hyvin tiedossa.
Kuolema on Kirjavarkaassa paljon läsnä, monellakin tavalla.
Markus
Zusak: Kirjavaras
Otava,
Seven-pokkari 2014, 556 s.
(ilmestynyt suomeksi ensimmäisen kerran 2008)
Suomentanut
Pirkko Biström
Englanninkielinen
alkuteos The Book Thief 2005
Hahmot olivat minustakin ehdottomasti kirjan parasta antia. Rudy oli minulle se sympaattisin hahmo.
VastaaPoistaRudy oli todella hyvä ystävä Lieselille.
PoistaHans Hubermann jäi kirjasta mieleen, ja muistaakseni loppu kuitenkin vähän yllätti. En kuitenkaan mitenkään ihastunut kirjaan, vaan se melkein ärsytti, lähinnä ehkä juuri romanttisuutensa ja alleviivaamisen takia.
VastaaPoistaEn minäkään tähän ihastunut sillä tavoiin kuin moni muu. Mutta on tällä kirjalla hyvätkin puolensa.
Poista