Haudattu on Henning Mankellin Wallander-kirjoja, mutta se julkaistiin
alun perin Hollannissa, jossa sitä jaettiin tietyn kuukauden aikana rikosromaanin
ostaneille kylkiäisenä. Myöhemmin Mankell päätti julkaista kirjan uudelleen.
Wallander etsii tässä kirjassa omakotitaloa eläkepäiviensä asunnoksi ja
kompastuu taloa katsoessaan maasta työntyvään käteen. Kaivausten jälkeen löytyy
kauan sitten haudatun ihmisen luuranko. Oikeuslääkäri pystyy toteamaan
tapauksen murhaksi.
Wallander on kirjassa oma itsensä, joskus äreä, mutta poliisina taitava.
Siitä huolimatta Haudattu on selkeästi välityö, mihin viittaa alkuperäinen
käyttötarkoitus sekä pieni sivumäärä.
Kirjassa on mukana Mankellin lyhyt
kirjoitus Wallander-hahmon synnystä. Hän huolestui Ruotsissa lisääntyneestä
rasismista ja halusi kirjoittaa siitä. Hän valitsi muodoksi rikosromaanin,
koska rasismi on rikos. Tarkoitus ei ollut aloittaa kirjasarjaa, mutta
sellainenhan siitä tuli. Mankellille aihe, joku tärkeä asia, on ollut aina
kirjojen lähtökohta. Haudatussa se on vanhuus ja vanhuudessa uhkaava
yksinäisyys.
”Minusta on tulossa liian vanha itselleni, hän ajatteli. Liian vanha itselleni ja liian vanha ammattiini.”
Henning Mankell: Haudattu
Otava 2013, 174 s
Suomentanut Kari Koski
Kannen suunnittelu Timo Numminen
Ruotsinkielinen alkuteos Handen
2004/2013
Ha, "väli-Wallander". Jopas oli naseva sattuma, että rikoskomisario kompastuu ruumiiseen. Ei silti, voisin lukea hyvin tämänkin, olen ahminut Wallandereita kasakaupalla jossain vaiheessa. Hieman se synkkyys alkoi jo väsyttää, mutta ovathan ne viisaita ja koukuttavia dekkareita.
VastaaPoistaTämä kirja on niin lyhyt, ettei synkkyyttäkään ehdi tulla liikaa!
Poista