Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja

Kirjan koko nimi on Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat. Tyttökirjallisuuden tutkija Sara Kokkonen on kirjoittanut suomalaisten tyttökirjojen historiikin.

Kokkonen pyysi tyttökirjojen lukijoilta kertomuksia lukukokemuksistaan. Kirja perustuu näihin kertomuksiin. Niistä nousi esille lukijoille rakkaita kirjailijoita, joista kymmentä käsitellään kirjassa tarkasti ja muutamaa muuta lyhyemmin. Aikaskaala ulottuu Anni Swanista Tuija Lehtiseen. Tekstin rakenne on kunkin kirjailijan kohdalla sama: Ensin on Kokkosen kirjoittama muutaman sivun elämäkerta, sen jälkeen lyhyt luonnehdinta kirjailijan teoksista ja lopuksi ääneen pääsevät lukijat. Suurimman sivumäärän saavatkin lukijoiden kokemukset ja muistelut heille rakkaista kirjoista.

Entiselle tyttökirjojen lukijalle, jollainen minäkin olen, kirja on nostalginen kokemus. Minulle rakkaimmat tyttökirjat olivat L. M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna-sarjat, mutta totta kai luin myös suomalaisten kirjailijoiden teoksia. Anni Swanin kirjoja luin, mutta vielä enemmän pidin Mary Marckin (Kersti Bergroth) Eeva-sarjan koululaisromaaneista. Omista luokkatovereista löytyi samoja piirteitä kuin Eevan luokan oppilaista, vaikka asuinkin maalla ja Eevan koulu oli Helsingissä.

Anni Polvan Tiina-kirjoista olen lukenut muutaman, mutta en koskaan oikein ihastunut niihin, vaikka olin sopivan ikäinen sarjan alkupuolen kirjojen ilmestyessä. Minulle läheisempi oli Rauha S. Virtasen Selja-sarja, jonka kirjoja on edelleen hyllyssäni, samoin kuin Virtasen Luumupuu kukkii.

Kirjassa mainituista teoksista tuorein, jonka olen lukenut, on Merja Otavan Kuuvuosi vuodelta 1969. Sain sen silloin lahjaksi, vaikka olinkin jo siirtynyt pääasiassa aikuisten kirjojen pariin. Merja Jalon ja Tuija Lehtisen kirjat ovat jo minun kokemuspiirini ulkopuolella.

Edellä mainitsemieni lisäksi Helga Nuorpuu, Rebekka Räsänen ja Marjatta Kurenniemi ovat saaneet kirjaan omat lukunsa.

Vaikka Rasavillejä ja romantikkoja onkin tietokirja, niin se on yhtä helppo lukea kuin tyttökirjat, joita se käsittelee. Luin kirjan muutamassa tunnissa. Niin mukavaa luettavaa se oli, että enköhän hanki kirjan myös omaan hyllyyni. Lukemani kappale oli kirjastosta.

Lopuksi: Kirjan kansi on aivan ihana, mikä ei ole ihme, sillä siinä on Martta Wendelinin piirtämä kuva.

Sara Kokkonen: Rasavillejä ja romantikkoja. Rakkaat suomalaiset tyttökirjat

Avain 2013, 261 s.