”Et voi kuvitella Josephin kuolevan. Hän on ikuinen. Hänen isänsä kuoli, eikä se ollut kuolema. Raman suu teki avuttomia liikkeitä, sanoja hakien. Hän huudahti, kuin tuskissaan: − Minä sanon sinulle että tämä mies ei ole ihminen, ellei hän sitten ole yksin tein kaikki ihmiset. Kaikkien ihmisten voima ja sitkeys, hidas ja kangerteleva ajatus ja myös kaikki ilo ja kärsimys, jotka kumoavat toisensa ja silti säilyttävät oman luonteensa. Hän on kaikkea tätä, hänessä on palanen jokaisen ihmisen sielua, ja vielä enemmänkin, hänessä on koko maan sielu.”
Noin
raamatullisesti kuvaa Joseph Waynen veljen vaimo Rama Josephia tämän
vastavihitylle vaimolle Elizabethille.
Joseph
veljineen on tullut Vermontista asuttamaan länttä. He asettuvat Kalifornian
Nuestra Señoran laaksoon viljelemään maata ja kasvattamaan karjaa. Aluksi
kaikki sujuu hyvin, mutta tapahtumien yllä leijuu koko ajan uhka. Paikka on
altis kuivuudelle, joka tuhoaisi kaiken kasvillisuuden ja tappaisi karjan. Ja lopulta
kuivuus tulee, se on selvää alusta alkaen.
Kirjan
nimi Tuntemattomalle jumalalle tulee
Veda-runosta, joka on alkulehdellä. Runon viimeinen säkeistö on:
”Säästäneekö Hän meitä, Hän joka teki maan,
teki taivaan ja säteilevän meren?
Ken on tämä Jumala jolle me annamme uhrimme?"
Kirjassa
onkin erilaisia uskomuksia. Yksi Josephin veljistä on kiihkeä protestantti.
Ympäristön valtauskonto on katolilaisuus. Intiaaneilla on oma kulttinsa. Viitataan
jopa druideihin Elizabethin sukujuurien kautta. Joseph itse tuntuu olevan
taipuvainen pakanallisuuteen. Hän pitää tilan suurta tammea isänsä hengen
asuinpaikkana ja jonkinlaisena palvonnan kohteena. Kun myrskyinen sade lopussa
palaa, jää avoimeksi, saiko sen aikaan isä Angelon rukous, intiaanien
taikamenot vai Josephin uhraus. Vai olisiko sade tullut joka tapauksessa?
Tuntemattomalle jumalalle
on Steinbeckin kirjaksi hieman mystisen outo, eikä nouse hänen parhaiden
teostensa tasolle. Kirja on suomennettukin aika myöhään eli vasta 1982, vaikka
se on ilmestynyt jo 1933. Kirjakko ruispellossa on aivan eri mieltä eli rakastaa
tätä kirjaa. Ketjukolaaja taas on enemmän minun kannallani.
John Steinbeck: Tuntemattomalle jumalalle
Tammen Keltainen kirjasto 1982, 255 s.
Suomentanut Marjatta
Kapari
Englanninkielinen alkuteos To a God Unknown 1933
Steinbeck kirjoittaa varsin lyhyitä kirjoja, joten niitä on suhteellisen helppo lukea tämän vuoksi. Kulttuurieroja Steinbeck minusta käsittelee myös tavallaan muissakin kirjoissaan, tätä en ole lukenut, jotenkin Steinbeck kiintiö on vähäksi aikaa täynnä, mutta tässä ei sentään liene runsaasti näitä Steinbeckin vakioaiheita kuten viinan juontia ja ilotaloja (jotka Steinbeck tuntuu hyväksyvän ja pitävän kaupungin vakiovarusteena) eli jos kohdalle sattuu aion lukea..
VastaaPoistaTuntemattomalle jumalalle on paljon vakavampi kirja kuin esimerkiksi Hyvien ihmisten juhla ja Ystävyyden talo, joten tässä ei ole ilotaloja eikä viinanjuontia mainintaa enemmän.
Poista