”Joka
aamu Siiri Kettunen heräsi ja huomasi, ettei ollut vieläkään kuollut.”
Harvoin
kirjan alkulause virittää lukijan oikeaan tunnelmaan niin osuvasti kuin tässä
kirjassa. Siiri Kettunen asuu hoivakoti Ehtoolehdossa. Siellä asuvat myös hänen
ystävänsä Irma ja Anna-Liisa. Kaikki rouvat ovat yli 90-vuotiaita.
Hoivakodissa
tapahtuu kaikenlaista hämärää, kuten kokkipoika Teron epäselvä itsemurha,
tulipalo ja asukkaiden kyseenalaiset siirrot suljetulle dementiaosastolle.
Siiri ystävineen yrittää saada selvyyttä tapahtumiin, mutta ainoa kiinnostunut
tuntuu olevan taksia ajava sinisilmäinen enkeli, jolla on musta nahkatakki ja
joka on kiinnostunut moottoripyöristä.
Kuolema Ehtoolehdossa
on luokiteltu dekkariksi ja se löytyi kirjaston jännityshyllystä. Luokittelusta
huolimatta Kuolema Ehtoolehdossa on
mielestäni enemmänkin kirja suomalaisesta vanhustenhoidosta ja vanhusten
yrityksistä selvitä itselleen vieraaksi käyneessä maailmassa. Siinä on surkuhupaisia
kohtauksia, esimerkiksi kun Siiri haluaa tallettaa käteistä rahaa omalle tililleen.
Se osoittautuu lähes mahdottomaksi.
Tätä
kirjaa lukiessa naurattaa tai ainakin hymyilyttää usein. Samalla ovat kyyneleet
lähellä, aivan samoin kuin Siirillä ja Irmalla itsellään. Tosin sitkeinä
rouvina he yleensä itkevät ensin ja nauravat sitten.
Minna Lindgren: Kuolema Ehtoolehdossa
Teos 2013, 302 s.
Pitäisi vihdoin ottaa tämä Lindgrenin teos lukuun, sanakirjakirjasta (nimi yhtäkkiä katosi päästä) pidin kovasti. Sinun tekstisi nyt innostaa tähän uudelleen, pitääpä pitää silmät aukilähikirjastossa jos sattuisi sopivasti kohdalle.
VastaaPoistaKuolema Ehtoolehdossa kannattaa kyllä lukea, jos löydät. Ainakin minun lähikirjastossani kirja oli hyllyssä.
Poista