Kuukauden nobelisti Pearl S. Buck: Orjatyttö

Yhdysvaltalainen Pearl S. Buck sai Nobelin palkinnon vuonna 1938. Hän vietti lapsuutensa Kiinassa ja asui siellä pitkän aikaa myös aikuisena. Olen lukenut aikaisemmin pari kertaa hänen teoksensa Hyvä maa, joka on minusta erinomainen kirja.

Orjatyttö kertoo Leinikistä, joka on ostettu rikkaaseen juutalaiseen kauppiasperheeseen seuraksi perheen ainoalle pojalle Davidille. Kirjan alussa Leinikki ja David ovat nuoria ja Leinikki on tietysti rakastunut Davidiin. Kuten Buckin kirjat usein, niin Orjatyttökin sijoittuu Kiinaan. Kaifengin kaupunki oli aikanaan Kiinassa asuneiden juutalaisten keskus. En osannut ajoittaa tapatumia kirjan perusteella, mutta Wikipedia-artikkelin mukaan aika on suunnilleen 1800-luvun puoliväli.

Kirjassa taistellaan Davidin sielusta. Hänen äitinsä haluaisi naittaa pojan rabbin tyttärelle Lealle. Isä Esra ben Israel puolestaan suosii kiinalaisen kauppakumppaninsa tytärtä, joka sattuu lisäksi olemaan kaunis ja suloinen. Mukana on myös Leinikki juonitteluineen, vaikka hän tietää, että orjana hänellä ei ole toivoa päästä Davidin vaimoksi.

”Kysymys oli tämä: Onko elämä onnetonta vai onnellista? Jos hän vain olisi saanut vastauksen tähän peruskysymykseen, Leinikki ajatteli, niin hän olisi osannut toimia sen mukaisesti. Jos elämä saattoi olla ja jos sen piti olla onnellista, jos eläminen itsessään oli hyvää, niin miksi hän ei yrittäisi saada kaikkea, mihin saattoi ulottua? Mutta jos, kun kaikki oli saavutettu, elämä sellaisenaan oli onnetonta, hänen oli tyydyttävä siihen, mikä hänellä oli.”

Kulttuurierot ovat Buckin aiheita. Tässä hän esittää juutalaisuuden kovana ja ankeana verrattuna suvaitsevaiseen kiinalaiseen filosofiaan. Erot ovat sellaisia, että juutalaisuuden tilalla voisi olla mikä tahansa Kiinasta länteen vallalla oleva yksijumalainen uskonto, jonka harjoittajat uskovat, että heidän jumalansa on ainoa oikea.

Orjatytössä olisi aineksia hyväksi kirjaksi, mutta valitettavasti kirja on ikävä ja monin kohdin pitkäveteinen. Tyyli on raskas ja varsinkin rouva Esrasta ja rabbista puhuttaessa tylsän ylevä. Kun Lea ja David selvittävät välejään, lipsahdetaan melodraaman puolelle. Välillä oli vaikea uskoa, että Orjatyttö on saman kirjailijan teos kuin Hyvä maa. Lisäksi Orjatyttö on ilmestynyt vasta Buckin jo saatua Nobelin. Jos joku haluaa tutustua Pearl S. Buckiin, kannattaa lukea Hyvä maa, eikä Orjatyttöä.

Buckin kirjoja on aikanaan suomennettu paljon, mutta löysin blogeista vain pari kirjoitusta Hyvästä maasta, kirjoittajina Suketus ja MrRainfold, yhden kirjoituksen romaanista Naisten piha blogista Arjen kulttuuria ja yhden kirjasta Lapsi ei vartu blogista Tahaton lueskelija.

Pearl S. Buck: Orjatyttö

Tammi 1950, 2. painos, 324 s.

Suomentanut Tauno Tainio

Englanninkielinen alkuteos Peony 1948