Yhdysvaltalainen Pearl S. Buck sai Nobelin palkinnon vuonna 1938. Hän
vietti lapsuutensa Kiinassa ja asui siellä pitkän aikaa myös aikuisena. Olen
lukenut aikaisemmin pari kertaa hänen teoksensa Hyvä maa, joka on minusta erinomainen kirja.
Orjatyttö
kertoo Leinikistä, joka on ostettu rikkaaseen juutalaiseen kauppiasperheeseen
seuraksi perheen ainoalle pojalle Davidille. Kirjan alussa Leinikki ja David
ovat nuoria ja Leinikki on tietysti rakastunut Davidiin. Kuten Buckin kirjat
usein, niin Orjatyttökin sijoittuu Kiinaan. Kaifengin kaupunki oli aikanaan
Kiinassa asuneiden juutalaisten keskus. En osannut ajoittaa tapatumia kirjan
perusteella, mutta Wikipedia-artikkelin mukaan aika on suunnilleen 1800-luvun
puoliväli.
Kirjassa taistellaan Davidin sielusta. Hänen äitinsä haluaisi naittaa
pojan rabbin tyttärelle Lealle. Isä Esra ben Israel puolestaan suosii
kiinalaisen kauppakumppaninsa tytärtä, joka sattuu lisäksi olemaan kaunis ja
suloinen. Mukana on myös Leinikki juonitteluineen, vaikka hän tietää, että
orjana hänellä ei ole toivoa päästä Davidin vaimoksi.
”Kysymys oli tämä: Onko elämä onnetonta vai onnellista? Jos hän vain olisi saanut vastauksen tähän peruskysymykseen, Leinikki ajatteli, niin hän olisi osannut toimia sen mukaisesti. Jos elämä saattoi olla ja jos sen piti olla onnellista, jos eläminen itsessään oli hyvää, niin miksi hän ei yrittäisi saada kaikkea, mihin saattoi ulottua? Mutta jos, kun kaikki oli saavutettu, elämä sellaisenaan oli onnetonta, hänen oli tyydyttävä siihen, mikä hänellä oli.”
Kulttuurierot ovat Buckin aiheita. Tässä hän esittää juutalaisuuden
kovana ja ankeana verrattuna suvaitsevaiseen kiinalaiseen filosofiaan. Erot
ovat sellaisia, että juutalaisuuden tilalla voisi olla mikä tahansa Kiinasta
länteen vallalla oleva yksijumalainen uskonto, jonka harjoittajat uskovat, että
heidän jumalansa on ainoa oikea.
Orjatytössä
olisi aineksia hyväksi kirjaksi, mutta valitettavasti kirja on ikävä ja monin
kohdin pitkäveteinen. Tyyli on raskas ja varsinkin rouva Esrasta ja rabbista puhuttaessa tylsän ylevä. Kun Lea ja David selvittävät välejään, lipsahdetaan
melodraaman puolelle. Välillä oli vaikea uskoa, että Orjatyttö on saman kirjailijan teos kuin Hyvä maa. Lisäksi Orjatyttö
on ilmestynyt vasta Buckin jo saatua Nobelin. Jos joku haluaa tutustua Pearl S.
Buckiin, kannattaa lukea Hyvä maa,
eikä Orjatyttöä.
Buckin kirjoja on aikanaan suomennettu paljon, mutta löysin blogeista vain pari kirjoitusta Hyvästä maasta, kirjoittajina Suketus ja MrRainfold, yhden kirjoituksen romaanista Naisten piha blogista Arjen kulttuuria ja yhden kirjasta Lapsi ei vartu blogista Tahaton lueskelija.
Buckin kirjoja on aikanaan suomennettu paljon, mutta löysin blogeista vain pari kirjoitusta Hyvästä maasta, kirjoittajina Suketus ja MrRainfold, yhden kirjoituksen romaanista Naisten piha blogista Arjen kulttuuria ja yhden kirjasta Lapsi ei vartu blogista Tahaton lueskelija.
Pearl
S. Buck: Orjatyttö
Tammi 1950, 2. painos, 324 s.
Suomentanut
Tauno Tainio
Englanninkielinen alkuteos Peony 1948
Buck on minunkin listalta, mutta en ole vielä tutustunut. Ehkä kannattaa pitäytyä Hyvässä maassa :)
VastaaPoistaBlogissa Arjen kulttuuria kehuttiin myös kirjaa Naisten piha.
PoistaTämä kirja pitää hankkia ja lukea, harvinainen naisnobelistin kirja. Sanon sen jälleen, vain 13 naista on saanut Nobel-palkinnon.
VastaaPoistaJuuri mainitsemastasi syystä olen yrittänyt pitää esillä Nobelin saaneita naisia.
PoistaBuckilta on suomennettu monta kirjaa. Olisi kiva, jos löytäisit ja lukisit jonkun muun kuin Orjatytön. Minäkin haluaisin tietää, ovatko muut hänen kirjansa lähempänä Hyvän maan tasoa.
Joskus ja varsinkin silloin kun on suuria odotuksia kirjan suhteen, tuntuu tyydyttäväkin kirja huonolta. Buckin kirjoja odottelee tuola hyllyssä ja ehkä tälle vuodelle jonkun niistä luenkin. Myönnettäköön että harvemmin olen pettynyt naiskirjailijan kirjaan. Ehkäpä tämän Orjatytön jätän väliin. Löysin tänään yhden Blixenin kirjan tuolta kirppareiden hyllyiltä, joten ehkä pian sen luen. Toivottavasti tasapuolisuuden nimissä myös naiskirjailijat saisivat useamminkin esim. Nobel-palkinnon, varsinkin kun ovat sen ansaineet.
VastaaPoistaBlixenkin kuuluu niihin kirjailijoihin, joille olisi hyvin voinut antaa Nobelin.
Poista