Messuperjantai

Perjantaina messupäiväni oli paljon lyhyempi kuin torstaina. Kiertelin uutuuskirjoja myyvien kustantajien ja kirjakauppojen osastoilla, kuuntelin kaksi haastattelua ja istuskelin kirjabloggaajien tapaamispisteessä Boknäsin osastolla. Siellä kävin antoisia keskusteluja vanhojen tuttujen bloggaajien sekä muutaman aloittelevan bloggaajan kanssa, sekä tietysti kirjabloggauksesta kiinnostuneiden messuvieraiden kanssa.

En ole lukenut yhtään Merete Mazzarellan kirjaa, vaikka niitä on kehuttu minulle. Mazzarella oli messuilla puhumassa uudesta kirjastaan Sielun pimeä puoli − Mary Shelley ja Frankenstein. Haastattelu oli pettymys. Ei suinkaan Mazzarellan itsensä vuoksi, vaan haastattelijan, joka mielestäni (ja erään toisen kirjabloggaajan mielestä) käänsi Mazzarellan puheita suomeksi välillä väärin ja piti keskustelun Mary Shelleyssä ja hänen Frankensteinissaan. Olisin mieluummin kuullut Mazzarellan kirjasta ja siinä kehitellyistä yhteyksistä Frankensteinin luoman olennon (ei siis hirviön) ja nykyajan ihmisten välillä. Näihin vain viitattiin.

Merete Mazzarella

Pirkko Saision kirjoista olen lukenut Elämänmenon ja Punaisen erokirjan. Niistä molemmista olen pitänyt. Saisio keskusteli uudesta kirjastaan Signaali Jukka Petäjän kanssa. Tämä haastattelu oli lämminhenkinen ja välillä hauskakin. Häiritsevää oli vain se, että Petäjä joskus puhui Saision päälle ja keskeytti hänet. Kirjana Signaali on ilmeisesti vaikea määriteltävä. Saisio ja Petäjä päätyivät termiin ”eksyilevää essehdintää”.

Pirkko Saisio ja Jukka Petäjä

Tarkoitukseni oli seurata vielä Esko Valtaojan haastattelu, mutta hän on niin suosittu, että kuuntelijoita oli todella paljon, enkä olisi päässyt edes kohtuulliselle seisomapaikalle. Jätin tuon tilaisuuden väliin, enkä siten saanut täyteen suunnittelemaani tähtitiede-kosmologia -haastattelutriplaa.

Hankin messuilta vain viisi kirjaa. Leena Krohnin Umbran ostin, koska järjestämässäni Nobel-kyselyssä tiedustelin, kuka suomalainen kirjailija ansaitsisi Nobelin ja Leena Krohn sai eniten ääniä. Olen lukenut häneltä vain Tainaronin, joka on ihana kirja. Nyt ajattelin lukea jotakin muuta ja Umbra sattui löytymään. Elias Canettin Pelastunut kieli kuuluu Nobel-projektiini. Nikolai Gogolin Taras Bulba on klassikko, jonka olen lukenut, mutta jota minulla ei ollut. Basam Books myi sitä yhdellä eurolla. Samasta paikasta ostin myös James Joycen Dublinilaisia, ei sentään yhdellä, vaan viidellä eurolla. Ainoastaan viides ostamani kirja on tämän syksyn uutuus, mutta se tulee joululahjaksi, joten en voi paljastaa sitä.