En
ole lukenut aikaisemmin Arne Dahlin dekkareita, enkä myöskään katsonut niiden
pohjalta tehtyä tv-sarjaa. Dahl kirjoittaa A-ryhmästä, Ruotsin rikospoliisin
erikoisryhmästä, joka ratkoo väkivaltarikoksia, joilla on kansainvälisiä
kytkentöjä. Mörkertal on kahdeksas A-ryhmästä kertova kirja, joten minulta
puuttui taustatietoja ryhmän jäsenistä, mutta kyllä tämän pystyi lukemaan
näinkin.
Lähtötilanne
on 14-vuotiaan koulutytön katoaminen luokkaretkellä Ångermanlandissa.
Kansainväliseksi kytkennäksi riittää muutama liettualainen auto, jotka on nähty
läheisellä maantiellä tytön katoamisen aikoihin. Tukholmassa
löytyy kohta raa’asti murhattu mies ja ennen pitkää nämä kaksi rikosta johtavat
samaan alkupisteeseen.
Mörkertal
käynnistyy aika hitaasti. Alussa pitäisi tuntea pelkoa metsästä, johon tyttö on
kadonnut, mutta kirjan kuvauksen perusteella metsä vaikuttaa metsiköltä, joka
ei saanut edes minun kaltaistani kaupunkilaista pelkäämään. Kirjan puolivälin
paikkeilla tapahtuu juonessa käännös, joka lisää mielenkiintoa, mutta
loppuratkaisu on liian mielikuvituksellinen, jotta sen voisi ottaa tosissaan.
Ehkä Mörkertal ei ole Dahlin parhaita dekkareita.
Kirjan
läpi kulkee seksuaalisia motiiveja. Siinä on pedofiilejä, netin lapsipornoa,
muuta nettipornoa, sadismia, seksuaalista häirintää. Jopa poliisien pimeä puoli
näyttäytyy. Ei kuitenkaan tarvitse pelätä, että mitään kieroutuneita
seksuaalisia tekoja kuvattaisiin. Sen sijaan loppuhuipennus on hyvin verinen.
Lopuksi
lainaus seksiteemasta:
”Lyckas vi emellertid återfinna och renodla kraften – vi kan kalla det den sexuella energin – så kan vi iaktta den noga och avgöra om den är positiv eller negativ. Strävar den mot liv eller mot död?”
Arne
Dahl: Mörkertal
Månpocket 2006, 392 s.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.