Sven
Hassel oli tanskalainen sotakirjailija, joka kirjoitti sarjan teoksia alun
perin muun maalaisista miehistä, jotka ovat syystä tai toisesta sotimassa 2.
maailmansodassa Saksan joukoissa. Tuhotkaa
Pariisi! on sarjan seitsemäs osa ja koska en ole lukenut aikaisempia, en
tiedä miesten taustoja, mutta takakannessa sanotaan, että kyseessä on
rangaistuspataljoona. Lukijan oletetaan lukeneen aikaisempia kirjoja, joihin
viitataan silloin tällöin.
Kirja
alkaa Normandian maihinnoususta, siis saksalaisten puolelta. Tuhotkaa Pariisi! ei ole realistinen
sotakuvaus Tuntemattoman sotilaan tyyliin, vaikka Hassel väittää olleensa itse
sotimassa ja on kirjoittanut itsensä yhdeksi henkilöistä. Tapahtumat ovat julmia,
raakoja ja sekavia niin kuin sodassa on, mutta ne on kerrottu rankkaa huumoria
ja absurdeja ylilyöntejä viljellen. Tulee mieleen Richard Hookerin M*A*S*H.
Huumori lienee yksi keino selvitä mahdottomissa olosuhteissa.
Kirjastossa
oli rivi Hasselin romaaneja ja valitsin tämän, koska nimessä on Pariisi (vaikka
se uhataankin tuhota). Pariisiin päästään vasta puolivälin paikkeilla. Kirjan ”sankarit”
käyttävät tosissaan suurkaupungin mahdollisuuksia, kuten mustan pörssin
kauppaa. Yksi osuvimmista absurdeista tapahtumista on, kun saksalaisten ollessa
kohta pakenemassa Pariisista, miehet kantavat kuollutta sikaa ruumisarkussa
kaupungin halki.
Sekoilujen
ohella miesporukka tekee hyviäkin tekoja, muun muassa pelastaa yhden
juutalaisen vangin. He ovat sotavuosien aikana hitsaantuneet yhteen. Hassel
viittaa Remarquen klassikkoon Länsirintamalta ei mitään uutta, jossa tapahtuu
sama ilmiö.
”Meitä on viisi toveria taisteluvaunussa. Kuoleman kvintetti. Me tiedämme, että olemme hävinneet sodan. Olemme tienneet sen jo kauan. Poliitikotkin tajuavat sen. Toveruus saa jatkamaan. Voit lukea siitä Remarquelta. Katczinsky, luutnantti Ludwig ja Paul olivat aivan samanlaisia kuin me.”
*****
Miksi
minä luin tällaisen sotakirjan? Osallistun Kirjallinen retki Pohjoismaissa -haasteeseen
ja olen asettanut itselleni oman tavoitteen. Aion lukea jokaisesta neljästä Pohjoismaasta
kolme kirjaa: yhden nobelistin teoksen, yhden dekkarin ja yhden nykykirjan. Tuo
viimeinen lisäksi kirjailijalta, jonka teoksia en ole aikaisemmin lukenut. Nobelisteja
minulla on omassa hyllyssäni ja pohjoismaalaisia dekkaristejahan riittää. Norjan
osuus minulla onkin jo valmiina ja Ruotsin ja Islannin olen aloittanut. Nyt
ajattelin lukea tanskalaisen kirjan, mutta lähikirjastoni valikoimat olivat
kovin pienet. Niinpä päädyin Hasseliin.
Sven
Hassel: Tuhotkaa Pariisi!
Suomentanut
Renne Nikupaavola
Gummerus 2007,
3. painos, 357 s.
(1. painos Book Studio 1995)
Tanskankielinen
alkuteos Likvider Paris! 1967
Ilmoittauduin tähän haasteeseen verukkeella, että lukisin Karen Blixeniä. Hasselia en ole lukenut.
VastaaPoistaHyvä veruke! Blixeniä kannattaa lukea.
Poista