tiistai 1. maaliskuuta 2016

Kuukauden nobelisti Rabindranath Tagore: Ahnaat paadet

”Vain se oli puhdasta totta, mitä runoilija lauloi. Aiheena oli Krišna, rakastava jumala, ja Rādhā, rakastettu, Ikuinen Mies ja Ikuinen Nainen, suru, joka juontuu aikojen alusta, ja ilo, jolla ei ole loppua.”
Ahnaat paadet on novellikokoelma, joka eurooppalaisen lukijan näkökulmasta on itämaisen mystinen. Varsinkin kokoelman kaksi esimmäistä novellia Ahnaat paadet ja Voitto ovat hyvin aistillisia. Niiden aistillisuus on hienovaraista. Peiliin ilmestyvät kasvot, verhon takana aavisteltavissa oleva hahmo, näkymättömistä kuuluva ”kultaisten nilkkatiukujen helinä”.

Novellien loput ovat surullisia, eivät aina, mutta usein. Tapoja ja uskomuksia kuvaavassa novellissa Elävä vai kuollut? naisen luullaan kuolleen ja hän luulee itsekin olevansa kuollut, kunnes tajuaa elävänsä ja hukuttautuu. ”Kadambini oli kuolemallansa todistanut, ettei ollut kuollut”.

Kaikki novellit eivät suinkaan ole synkkiä. Humoristinen Korttien kuningaskunta arvostelee kastijärjestelmää. Kastijärjestelmän seurauksia arvostellaan muuallakin, samoin kuin englantilaisia virkamiehiä hännysteleviä intialaisia.

Tämä kokoelma on minusta lukemisen arvoinen jo pelkästään niminovellinsa Ahnaat paadet vuoksi.

Intialainen Rabindranath Tagore sai Nobelin palkinnon vuonna 1913 lähinnä runoudestaan. Runojen lisäksi hän kirjoitti näytelmiä, novelleja ja romaaneja. Hän kirjoitti bengaliksi, mutta käänsi itse teoksiaan englanniksi. Tagorea suomennettiin jo aikaisin englantilaisten laitosten perusteella. Esimerkiksi Eino Leino suomensi runokokoelman Uhrilauluja vuonna 1917. J. Hollo käänsi Ahnaat paadet 1923 (minulla on juuri tuo vuoden 1923 painos) ja samoihin aikoihin muuutakin. Fennica-kirjastosta huomasin, että 2000-luvulla on ilmestynyt uusia Tagore-suomennoksia, suomentajana yleensä Hannele Pohjanmies. Muutama postaus Tagoren kirjoista löytyi:

Kuukeinu, Juhani Tikkanen
Toiselle rannalle, Kirja-aitta
Villilintuja, Pikkulinnun lentelyä

Rabindranath Tagore: Ahnaat paadet
Suomentanut J. Hollo
Otava 1923, 235 s.

11 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. omistan yhden hänen kirjan, johon W.B. Yeats kirjoittanut alkisanan.

      Poista
    2. No sinähän voit hyvin tutustua Tagoreen, kun sinulla on kirjakin!

      Poista
  2. Mielenkiintoisen oloinen kirja. Laitan ehdottomasti lukulistalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mielenkiintoinen. Suosittelen. Varmaan kirjastosta löytyy.

      Poista
  3. Ahnaat paadet on kiinnostavin teosnimi, johon olen törmännyt aikoihin. Herättää paljon assosiaatioita.

    VastaaPoista
  4. Tagore oli minusta jonkin verran muodissa 70-luvulla. Meillä on hyllyssä mieheni omin pikkukätösin konekirjoittama kirja Tagoren Puutarhuri, suomentanut Eino Leino, vapaasti valinnut SL. Eli poimi noita runoja kirjasta, kirjoitti koneella ja sidotutti sen. Kuulostaa tänä päivänä aika vaivalloiselta.

    VastaaPoista
  5. Aale Tyni arvostaa Tagoren runouden varsin korkealle. Minusta herra kirjoitti bengaliksi ja käänsi itse englanniksi, hän lisäksi sävelsi runojq ....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitti bengaliksi ja käänsi englanniksi, kyllä. Jossakin lähteessä sanottiin, että hän muokkasi runoja kovasti kääntäessään eli ei ikäänkuin kirjoittanut samaa runoa uudestaan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.