Karo
Hämäläisen kirjan Yksin alaotsikko on
Romaani Paavo Nurmesta. Pidin tästä
kirjasta. Yksin on paras lukemani
vuonna 2015 ilmestynyt suomalainen romaani. Siihen saattaa vaikuttaa se, että
seuraan urheilua ja olen aina pitänyt yleisurheilusta, mutta ei Yksin ole kirja pelkästään
juoksemisesta, vaan myös ihmisenä olemisesta. Kun Nurmi pyytää vaateliikkeensä
myyjätärtä tekemään itselleen kysymyksiä ja tämä kysyy ”Viihdytkö sinä?”, kirja
jatkuu:
”Viihdyn tasaisessa nousussa, sanoin. Siihen tarvitaan sitkeyttä ja päättäväisyyttä. Jos Turun murtomaakisojen loppumatka olisi juostu alamäen sijaan ylämäkeen, en olisi kaatunut ja lyönyt polveani. Jos Antwerpenin olympialaisten viidentuhannen metrin kilpailun viimeinen kierros olisi ollut ylämäkeä, Guillemot ei olisi päässyt ohi.
Et sinä juoksua tarkoittanut, myyjätär sanoi.”
Yksin
on viime vuosina yleistyneeseen tapaan historiallisesta henkilöstä minämuodossa
kirjoitettu romaani. Kirja alkaa Antwerpenin olympialaisista, mutta suurimmaksi
osaksi se on kronologinen. Ensin on köyhä lapsuus, sen jälkeen päämäärätietoinen
harjoittelu tuloksenaan maailmanennätykset ja olympiavoitot. Juoksu-uran
jälkeen aukeaa toinen ura liikemiehenä.
Hämäläisen
tulkinta Nurmesta persoonana on kova ja varsin negatiivinen. Hän oli yksin.
Valmensi itseään yksin. Hänellä ei ollut ystäviä. Vaimo ja poika oli, mutta
avioliitto oli erehdys. Hän koki epäonnistuneensa elämässään, vaikka kuka
tahansa sivustakatsoja ajattelisi, että suuri urheilusankari oli menestynyt
loistavasti.
Kirjassa
Nurmi kokee itsensä poikkeusyksilöksi, erilaiseksi kuin muut. Hän ei osaa elää
muiden tavalla. Olihan Nurmi toki poikkeusyksilö, mutta emmeköhän me kaikki
kuvittele, että ”toiset” kokevat elämän jotenkin eri lailla kuin me itse. Tämän
kirjan Nurmeen voi samastua ainakin tuossa mielessä, vaikka pitäisikin häntä
itsekkäänä ja ylimielisenä.
Yksin
on hyvin tiivis kirja, jossa ei turhia laverrella, jossain mielessä samanlainen
kuin kuvauksensa kohde. Samalla siinä tavoitetaan suuren juoksijan – ihmisen –
epävarmuus ja yksinäisyys.
**********
Yksin sopii Helmet-lukuhaasteen kohtaan 31. Olympialaisista kertova kirja.
Karo Hämäläinen: Yksin
WSOY 2015, 251 s.
Täysin samaa mieltä. Kirja piti tovin otteessaan, ei voinut tuosta vaan siirtyä lukemaan jotain muuta kirjaa.
VastaaPoistaKiitos kommentista! Pohdiskelua aiheuttava kirja.
PoistaHuh. Että viime vuoden paras. Hurjaa.
VastaaPoistaJos olisin lukenut tämän luultavasti olisin kanssasi eri mieltä, mutta ilahduttaa, että tämä oli sulle huipunpuoleinen kokemus.
Yksin on yhdeksäs lukemani viime vuonna ilmestynyt suomalainen romaani, mutta joitakin kehuttuja (esim. Oneiron, Rakkaudenhirviö) en ole lukenut. Tämä nyt vain kolahti minuun.
PoistaAihe ja Hämäläisen tapa kirjoittaa ovat tässä perfect match. Napakan iskevät lauseet ja ilmaisu, kuin juoksijan juoksua. Vain äärimmäinen kelpaa, kaikki turha pois. Mikä ei taas inhimilliseltä katsannolta tunnu pelkästään hyvältä.
VastaaPoistaTuota minäkin yritin kirjoitukseni lopussa sanoa: aihe ja tyyli sopivat yhteen.
PoistaNurmen persoona kiinnostaa, mutta kuinkahan "luotettavana" tulkintana voi tämän kirjan tulkintaa pitää? Minulle tuottaa ongelmia tämä tyyli, kun kyse on todellisesta ihmisestä ja persoonasta. Toisaalta tämän voisi kait lukea hieman rennommallakin otteella eli hyväksyen fiktion faktassa. Laitanpa kirjan hankintalistalleni.
VastaaPoistaTämäntyyppisissä kirjoissa on juuri tuo mainitsemasi ongelma. Eihän kukaan voi tietää, mitä Nurmi ajatteli olympialaisten lähtöviivalla seisoessaan. Kyseessä on kirjailijan tulkinta ja kirja on fiktiota, vaikka siinä on paljon faktaa.
Poista