torstai 1. kesäkuuta 2017

Kuukauden nobelisti Isaac Bashevis Singer: Isäni seurakuntaa

Isäni seurakuntaa on Singerin omaelämäkerrallinen kertomuskokoelma. Hyvin lyhyet, vain muutaman sivun mittaiset tarinat ovat ilmestyneet alun perin sarjana lehdessä. Ne muodostavat kuitenkin selkeän kokonaisuuden. Tarinat etenevät kronologisesti 1900-luvun alusta ensimmäisen maailmansodan loppuun, jolloin Singer oli 15-vuotias.

Singerin perhe oli hasidijuutalaisia. Hänen isällään oli Varsovassa rabbinaatti (bet din), jota Singer selostaa alkusanoissaan seuraavasti:
”Bet din oli yhtaikaa jonkinlainen lakitupa, synagoga, opintosali ja jopa psykoanalyytikon työhuone jonne huolten painamat ihmiset voivat tulla huojentamaan mieltään.”
Vanha hasidijuutalaisten kulttuuri avautuu pikkupojan silmin. Hän saa olla mukana kuuntelemassa, kun isä ratkoo eteensä tuotuja riita-asioita, paitsi jos aiheet ovat lapsen korville sopimattomia. Hän tarkkailee ihmisiä ja kuvailee heitä. Muistoihin ovat jääneet iäkäs kristitty pyykinpesijämummo, maitomies, joka antoi pojan nousta hevoskärryjensä kyytiin, hurjakäytöksinen hiilikauppias ja moni muu erikoinen tyyppi.

Pojan maailman muodostaa pitkään kotikatu Krochmalna ja sen asukkaat. Maailma laajenee vasta maailmansodan vaikutuksesta, kun puutetta kärsinyt perhe päättää, että äiti ja nuorimmat lapset lähtevät äidin kotipaikkakunnalle, Itävallan puolelle Biłgorajhin. Siellä teini-ikää lähestyvä poika lukee entistä enemmän, perehtyy Spinozaan ja valmistautuu ”mielenhäiriöön jota kirjailijat kutsuvat ”rakkaudeksi”…”

Singer on kirjoittanut pieniä elämänmakuisia tarinoita. Niissä on kovista ajoista huolimatta myös huumoria. Isäänsä Singer kuvaa epäkäytännölliseksi pyhien kirjoitusten tutkijaksi, jollaisia lähiympäristössä oli paljon muitakin. Perheiden elättämisestä huolehtivat usein naiset, jotka olivat realisteja. Esimerkiksi hilpeässä kertomuksessa Miksi hanhet kiljuvat käytännöllinen äiti ratkaisi ongelman, jota isä jo luuli ihmeeksi.

Singerin teoksia on suomennettu paljon. Ilmeisesti niitä luetaan nykyisin vain vähän. Ainakaan blogikirjoituksia ei löytynyt monta, muutama kuitenkin:
Moskatin suku, Jokken kirjanurkka
Kaksi maailmaa, Keltainen kirjasto
Lublinin taikuri, Kaiken voi lukea!
Lupakirja, Keltainen kirjasto
Vihassa ja rakkaudessa, Luotaajat

Isaac Bashevis Singer: Isäni seurakuntaa
Englanninkielisestä käännöksestä In My Father’s Court suomentanut Liisa Ryömä
Tammen Keltainen kirjasto 2002, 328 s.
Jiddišinkielinen alkuteos Beth Din 1960-luvulta

 ***********
Helmet-haasteessa saan osuman kohtaan 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä.

22 kommenttia:

  1. Olen tämän Moskatin suvun lisäksi lukenut nyttemmin Lublinin taikurin ja Vihassa ja rakkaudessa, jotka molemmat ovat laatukirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut aikaisemmin vain Lupakirjan, eikä se oikein vakuuttanut minua. Ilmeisesti sinun lukemasi ovat parhaasta päästä Singerin tuotantoa.

      Poista
  2. Omat kokemukseni Singeristä ajoittuvat ajalle ennen blogia. Hän ei tosiaan taida olla kaikkein hotimpia kirjailijoita nykyaikana, mutta hyvin taitava kirjoittaja kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä Singerin tarinat ovat jonkinlaisia novelleja nekin, mutta en aivan ehtinyt novellihaasteeseesi tämän kirjan kanssa.

      Poista
  3. Ehkä olen vuosia sitten Singeriltä jotain lukenut, googlatessa ei selvinnyt mitä. Sen sijaan olen nähnyt elokuvat Jentl ja Vihassa ja rakkaudessa, jotka perustuvat hänen kirjoihinsa. Katsomisestakin on aikaa - enkä muista paljon mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita elokuvia en tiennytkään. Saattaisin katsoa, jos tv:ssä joskus näytetään.

      Poista
  4. En ole lukenut Singeriä, mutta puolanjuutalaisten kohtaloista kyllä paljonkin. Kuulostaa kiinnostavalta tuo lapsen näkökulma. Minulla on hyllynlämmittäjäpinossa odottamassa puolanjuutalaisen Leon Leysonin muistelmateos Poika joka pelastui, jossa hän kertoo kuinka selviytyi holokaustista Oskar Schindlerin avulla. Täytyy laittaa muistiin myös nämä Singerin kertomukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos puolanjuutalaisten kohtalot sotien jaloissa kiinnostavat, niin kirja sopii sinulle varmasti.

      Poista
  5. Kuukauden nobelisti on hieno idea ja kunnianhimoisesti sitä toteutat. Mielelläni kopioisin ideasi, mutta sama tahti eli Nobel-kirjailija/kuukausi ei minulta onnistu. Lukupiirissä olemme kyllä aika usein valinneet jonkun kuun kirjan sillä perusteella, että kirjailija on nobelisti, mielellään vielä nainen. Heitähän on vain murto-osa palkituista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Saattaa olla, että jatkossa minunkin on vaikea kirjoittaa nobelistista joka kuukausi, koska jäljellä olevat tulevat koko ajan hankalammiksi. Ovat siis vaikeammin löydettäviä. Kaikkia ei ole edes suomennettu ja joidenkin kirjallisuudenala on esim. historia tai filosofia, eikä niinkään kaunokirjallisuus.

      Poista
  6. Singer on minulle vieras kirjailija. Kertomasi perusteella tarinat ja niiden henkilöt kuulostavat hyvin eläviltä ja kiinnostavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Singer on taitava kirjailija niin kuin tuossa edellä muutama kommentoijakin toteaa. Hän on jo kuitenkin jäämässä vähän sivuun lukuvirroista.

      Poista
  7. Minunkin Singer-lukemiseni ajoittuvat pre-blogiaikaan (= aikaan ennen kuin sana blogi oli olemassa tai netti keksitty), mutta oikein mieluisia lukumuistikuvan häivähdyksiä hänen nimensä tuo mieleeni.

    VastaaPoista
  8. Minulla on yksi Singerin suomennos hyllyssäni, mutten ole vielä saanut luetuksi. Olen viime aikoina huomannut, että omaelämäkerralliset kirjat ovat osuneet hyvin lukumakuuni, joten tämä alkoi kiinnostaa sen vuoksi. Lisäksi lapsen/nuoren näkökulmasta kerrotut tarinat ovat parhaillaan todella hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän kirjailijoiden omaelämäkerroista. Niistä saa mukavasti taustaa heidän tuotantoonsa ajankuvan lisäksi.

      Poista
  9. Kiinnostava postaus. Tällainen Nobel-teema tai vastaava voisi olla itsellekin hyvä idea. Pari klassikkoa viime aikoina luettuani olen taas muistanut, kuinka vanhemman kirjallisuuden lukeminen tarjoaa usein hienoja helmiä. Vaikkei uutuuksissakaan toki vikaa ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nobelisteissa tulee usein vastaan helmiä, mutta olen lukenut myös muutaman, hmm - sanoisinko mielenkiintoisen kirjallisen tuotteen nobelistilta.

      Poista
  10. Tuollaisia lyhyitä tarinoita voisi joskus kokeillakin. Harvoin tulee luettua keltaista kirjastoa, kun miellän ne aika haastaviksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keltaisessa kirjastossa on haastavuudeltaan hyvin eritasoisia kirjoja. Nämäkin tarinat on tosiaan kirjoitettu alun perin lehdessä julkaistavaksi.

      Poista
  11. Singer on yksi lempikirjailijoistani. Hän on parhaimmillaan lyhyiden juttujen kirjoittajana, kuten niin monet muutkin kirjailijat. Nämä tarinat tuntuvat surullisilta, kun tietää Puolan juutalaisten kohtalon. Jostain syystä nämä harmittomat ihmiset, jotka ajattelivat päivät pitkät Jumalaa ja uskon asioita, haluttiin tuhota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Nykyaikana pitäisi muistaa nuo tapahtumat, jotta eivät pääsisi toistumaan.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.