sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin


En ole lukenut aikaisemmin Stephen Kingiä, koska en halua pelätä lukiessani. Kauhu ei ole minun genreni. Nyt päätin uskaltautua: lainasin Joylandin. Valitsin kirjaston kauhuhyllystä Kingin ohuimman kirjan tietämättä siitä etukäteen mitään.

Devin Jones, 21-vuotias opiskelija, pääsee kesätöihin Joylandin huvipuistoon. Vuosi on 1973. Devin, tai Dev, esittelee itsensä lukijalle 21-vuotiaana neitsyenä, jonka sydän särkyi, koska ensirakkaus Wendy jätti hänet. He eivät koskaan tehneet sitä (kursiivi kirjasta), vaikka seurustelivat kaksi vuotta. Dev kärsii ja uppoutuu sydänsuruihin kuunnellen esimerkiksi Doorsia.

Devin on hyvin sympaattinen nuorukainen. Hän tekee kaikkea, mitä kesäapulaiselle kuuluu lippujen myynnistä maailmanpyörän käyttämiseen. Hän on kiltti, avulias ja pitää lapsista. Niinpä hänestä tulee Joylandin suosituin kesätyöntekijä lapsien rakastaman Howie-koiran hahmossa. Muut työntekijätkin pitävät Devistä, ja jopa huvipuiston omistaja kiinnittää häneen huomiota. Parista kesäapulaisesta hän saa elinikäisiä ystäviä.

Joylandin Kauhujen talon kummitusjunassa on muutama vuosi aikaisemmin murhattu nuori tyttö. ”Kummitusjunatappajaa” ei ole löydetty. Kauhujen talosta liikkuu huhuja, joista Devinille tulee lähes päähänpinttymä.

Mikä tekee Joylandista kauhukirjan? Ilmeisesti se on luokiteltu kirjailijan perusteella. Siinä on muutama yliluonnollinen ilmiö, kuten ennustaja, joka tuntuu tietävän Devinin tulevaisuudesta kaiken, pari kilttiä haamua, lapsi, joka näkee jotain, mitä muut eivät näe. Mikään ei ollut pelottavaa – onneksi, voisin sanoa. Joylandin voisi luokitella ennemmin dekkariksi kuin kauhukirjaksi, jos sitä nyt ylipäätään pitää luokitella. Minusta Joyland on ennen kaikkea romaani nuoren miehen kypsymisestä fyysiseen rakkauteen.

Ensimmäinen kosketukseni Stephen Kingiin oli erilainen kuin kuvittelin. Pidin Joylandista, sen ihmiskuvauksesta, henkilöhahmoista, tivolimiljööstä, sen lämmöstä. Stephen King -tuntija Lukupino-blogin Simo vahvistaa postauksessaan epäilykseni, että Joyland on tyyliltään poikkeavaa Kingiä. Minä en aio Joylandin kokemukseni jälkeenkään lukea Hohtoa tai ainakaan kirjaa Uinu, uinu lemmikkini, josta olen kuullut kauheita.

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin
Suomentanut Kristiina Vaara
Tammi 2015, 288 s.
Englanninkielinen alkuteos Joyland 2013

***********
Vaikka Joyland ei ollutkaan aivan sitä, mitä luulin, katson sillä selvittäneeni Helmet-haasteen kohdan 21. Kirja ei ole omalla mukavuusalueellasi.

12 kommenttia:

  1. Hyvä bloggaus, olen lukenut Carrien ja katsonut Hohdon tosin osissa. Tämä voisi kiinnostaa. Luulin alkutekstistä, että päähenkilö olisi nainen, mutta on siis mies.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Devin on tosiaan nuori mies, kokematon, siksi neitsyt.
      En uskaltaisi ikinä katsoa Hohtoa.

      Poista
  2. Tämä oli minullekin ensimmäinen King. En ole kauhun ystävä, joten Joyland sopi minulle enemmän kuin hyvin. Tykkäsin kovasti kirjan lämminhenkisestä ja nostalgisesta kerronnasta ja huvipuistomiljööstä. Henkilöistä oli helppo pitää. Kirjan heikkous oli mun mielestä loppu, jossa rynnättiin ihan eri tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kovin samanlaiset tuntemukset Joylandista. Lopussa kai piti selvittää, kuka oli murhaaja.

      Poista
  3. Kingillä on muitakin ei-niin-kauhumaisia kirjoja, kuten Piina (psykologista jännitystä) tai jotkut novellit. Varmasti muutakin. Nautin tästä kirjasta, sen tunnelmasta varsinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kingin novelleja on minulle suositeltukin, mutta lähikirjastossa ei sattunut olemaan niitä.

      Poista
  4. En minäkään tykkää kauhusta, mutta siitä ei pääse mihinkään että Hohto/Shining on älyttömän hyvä elokuva. Se johtuu ennen kaikkea Jack Nicholsonin roolisuorituksesta mutta myös ohjauksesta, sen rytmistä, siitä vaivihkaisesta ja eleettömästä tavasta millä siinä ryömitään kirjailijan, Nicholsonin pimenevään mieleen. Ennen kuin varsinainen pimeys pääsee valloilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon kyllä, että Hohto on hyvä elokuva, mutta en kestä katsoa kauhua.

      Poista
  5. Kingillä on tosiaan kohtuullisen paljon noita ei-kauhukirjoja, jotka kuitenkin löytyy kirjastoissa kauhun joukosta. Ainakin Suomessa noita kirjoja on myös kustantajan toimesta brändätty vähän kauhun suuntaan, mikä sitten taas aiheuttaa pettymystä meissä, jotka pitävät kauhukirjallisuudesta ja ovat olettaneet saavansa sellaista lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joyland tuottaa varmasti pettymyksen, jos etsii kauhua.

      Poista
  6. Kingiltä on ilmestynyt myös Mersumies-dekkaritrilogia, suosittelen. Samoin suosittelen lämpimästi Liseyn tarinaa ja Eksyneiden jumalaa, ei niin pelottavaa Kingiä. Tervetuloa Joylandiin -kirjassa oli mukava tunnelma ja ympäristö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Niitä voisin yrittää, kun/jos jatkan Kingin parissa.

      Poista

Olisi mukava kuulla, mitä mieltä olet.